maanantai 17. lokakuuta 2011

Kyyttöä lautasella - Ravintola C



Olin nauttinut ravintola C:n antimista aiemmin vain lounaalla. Kympin hintainen annos on Tampereen parasta hinta/laatusuhteeltaan. Food is Art -tempauksen osuessa hääpäiväämme, oli aika testata raflan illallistarjonta.

Suomen Gastronominen Seura valitsi C:n Vuoden Ravintolaksi 2011, joten odotukset olivat varsin korkealla. Saavuimme paikalle suoraan teatterista puolikymmenen aikaan, joten useimmat pöydät olivat jo lopettelemassa ruokailuaan. Food is Artin teemana oli tällä kertaa kyyttö, joten valitsimme menuvaihtoehdoista sen sekä Ilkan menun juomasuosituksineen. Näin emme myöskään huomanneet tutustua juuri käyttöön otettuun iPad-viinilistaan. Aikaa on ehtinyt vierähtää jo pari viikkoa, joten makumuistot eivät ole enää tarkimmillaan. Onneksi kuvat auttavat.

Alkuun meille tuotiin keittiön tervehdyksenä maksamoussea, kantarelleja, puolukoita ja kurpitsansiemeniä sisältävä makunystyröiden herättäjä. Maku oli uudentyyppinen kokemus. Toisaalta pidin siitä paljon, toisaalta se oli jopa luotaantyöntävä. Hyvin vaikea kuvailla tätä kontrastia, mutta uusi maku suussa on aina kiva juttu. Savu-Armas -juustosta tehty risotto oli yksinkertaisuudessaan erinomainen. Konstailematon annos sai kokeilemaan sitä myös kotona ja siitä tuli välittömästi suosikki. Osterikeitto oli ruokahalun räjäyttävä elämys. Voimakas thai-tyyppinen annos oli tyylillisesti hauska yllätys. Kyyttöpatee suklaan ja kastanjan kera oli tuhti makupala. Lämminhenkinen ja maanläheinen, jonka voimakkuus alkoi loppuvaiheessa jo hiukan kyllästyttää. Oliivisuola oli hauska piristys. Merikrotti mantelin ja artisokan kera jäi ontumaan selkeästi liian vähäisen suolan takia. Oman pääruokani olen onnistunut unohtamaan käsittämättömän tehokkaasti. Kuva muistuttaa, että possunkylkeä siinä taisi olla ja juureksia sekä etanoita. Maun muistan olleen varsin suoraviivainen. Etanat olivat mielestäni siinä hiukan turhia, vaikka makuun sopivatkin. Ne eivät antaneet siihen tarpeeksi, jotta olisivat perustelleet läsnäoloaan. Annos oli hyvin tuhti ja suoraviivaisuus alkoi puuduttaa. Satun pitämään suussani "yhteensulautuvista ristiriidoista" ja siitä, että suuremman annoksen eri osasia voi yhdistellä erilailla ja saada aina aikaan uudenlaisen elämyksen. Ennen jälkiruokaa tarjoiltu keittiöntervehdys toi eteemme kakkua ja jäätelöä. Liian perinteistä ja yllätyksetöntä, vaikka takuuhyvää. Molemmat jälkiruoista, mantelikakkua paahdetun valkosuklaan ja omenan kera sekä suklaa-fondant jäätelön kera (muita osia en muista), olivat makeita - todella makeita. Suklaa-fondant -annos yhdistettynä äärimmäisen makeaan sherryyn oli itselleni yksinkertaisesti liikaa, vaikka annoksen loppuun asti taistelinkin. Silmiinpistävää oli kahdessa menussa olleiden pähkinöiden määrä. Meille se sopi mainiosti, mutta voisi annosten elementteihin saada rapeuspurua muutenkin.

Ruokajuomasovitukset olivat paljon kehutun tason arvoisia. Juomissa korostui tavallisista rypäleistä poikkeavat valinnat eri viineissä.

C:n palvelussa ei oteta liiemmin persoonaa esiin, mikä on mielestäni aina lopulta vaikeampi tie. Kuten olen aiemminkin sanonut, niin kannatan kahta linjaa. Joko ollaan omana rentona itsenään tilanteen mukaan tai sitten asiallisia, jäykän asiantuntevia. Välimaastossa sorrutaan helposti teennäisyyteen. Homma hoitui ihan ok, mutta luontevuutta jäin kaipaamaan. Keittiömestarin piipahdus salissa toi hyvää piristystä. Koska tila on varsin pieni, onnistui aterian esittelyjä kuulemaan toiselle pöydällekin.

Pieni sali vaatii tunnelmaan ihmisiä ja mieluiten muitakin kuin pariskuntia. Alkuillan pari seuruetta piti hyvää keskustelusorinaa yllä eikä fiilis päässyt pariskuntakuiskailun tasolle. Pöydässä pystyi keskustelemaan ilman, että kaikki kantautui salin läpi.

Hintatasoltaan C edustaa Tampereen kärkikastia. Vaatimustaso on siten korkealla. Kahden hengen laskuun kirjautui vajaa 180 euroa, mille löytyi katetta, mutta myös parantamisen varaa.



1 kommentti:

  1. Me pääsimme nauttimaan kyyttötempauksesta Tampereen reissulla, kun kävimme onnekkaan sattuman seurauksena juuri tempausaikana Hella&Huoneessa. Siellä kyytön rinta oli päätynyt pääruoaksi. Oli erinomaisen hyvää.

    VastaaPoista