keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Kesäduuniblues

Jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut, että kitken vuonna 2011 kukkapenkkiä innoissani klo 22.30, kunnes vaimo pyytää lopettamaan, olisin luvannut tarjota illan, jos niin kävisi.

Rikkaruohojen kitkemiseen jää koukkuun, niin oudolta kuin se kuulostakaan. Ja niin jää moneen muuhunkin mökkiduuniin. En niinkään nauti täysillä suorasta tekemisestä, mutta työn jäljen näkeminen koukuttaa puurtamaan yhä enemmän. Viime illat ovat kuluneet pitkälti kaupoissa ja asioita hoitamassa, joten aikaa on jäänyt valitettavan vähän pihamaalla pönkimiseen. Tulosta kuitenkin syntyy kaiken aikaa ja kesän lopussa on varmasti upeaa nähdä, mitä sai aikaiseksi. Ja yhtä tuskallista miettiä, mitä ei ehtinyt tekemään. Alkuperäinen, yhdessä vaimon kanssa sovittu idea oli, ettemme tapa itseämme puutarhassa, vaan maltamme myös ottaa hissukseen ja nauttia kesästä aivan uudella twistillä.
Tässä muutama kuva siirtolapuutarhan arkea kuvaamaan. Olen sysimustana hevosena mukana kesän Substral-puutarhurikisassa, joten mukana myös alppiruusun istutusta. :)


Kaihtimien asennusta.


Elämäni ensimmäinen laatoitus. Kuvasta rajattu neuvova appiukko.  
Sitten tuli kuorma-auto mukanaan kiviä, hiekkaa ja multaa.

Mullan lappausta.

Kiviä ämpäriin...

... ja niiden pesua sangossa, jotta saa hiekat pois.

Tiukkaa neuvomista anopille (joka on korvaamaton apu puutarhahommissa). Kasvilaatikoista sentään rakensin puolet itse ja loput apuvoimin. Kiitos osallistuneille!     


Alppiruusu ja sille sopiva lannoite. Oi kiitos Substral!
Tiivistettyä kokkausta.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Roheeta ruokaa Groteskissa

Illastimme kuukausi sitten ravintola Groteskissa. Bloggaus jäi alkavan kesän kiireiden keskelle, mutta nyt ilta tupsahti muistikortilta esiin. Olimme keväällä napanneet raflan tarjoamaan CityDeal-tarjoukseen kiinni. 48 euron hintaan sai kahden hengen neljän ruokalajin illallisen. Ei paha!

Kuukaudessa muisti on hämärtynyt jo melkoisesti, mutta lyhyesti kuvailtuna ateria lähti huipulta heiketen varovaisesti loppu kohti. Highlight oli ilman muuta alkuruokana tarjoiltu lakritsinen fenkolikeitto, jota kokeilimme itse heti perään kotona. Pääruoaksi oli pitkään haudutettua possua ja jälkkärinä yllättävän tylsä kuivakakku. Ruokajuomiksi otimme suositteluviinipaketin, johon sisältyi sinänsä ihan ok viinejä, jotka eivät silti onnistuneet yhdessäkään annoksessa saattamaan makua sen pitemmälle. Palvelu toimi englanninkielellä kohtuullisen hyvin ja iltaa voisi sanoa lopulta hyvin onnistuneeksi. Loput makunautinnot voi kuvitella näiden kuvien avulla.


 

Ruokapoppoo


maanantai 27. kesäkuuta 2011

Kasvun paikka

Viikon vanha krassi.
Ostimme juuri siirtolapuutarhamökin. Rakennus oli uusi, joten peukaloa ei liiemmin tarvinnut siirtää kämmenen keskeltä. Pientä säätöä kuitenkin teimme, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. Pihamaalla oli jo pari viinimarjapuskaa, kirsikkapuu sekä omenapuunverso. Aloitimme savisen kasvimaan myllerryksestä ja teimme siihen näin alkuun kasvatuslaatikoita. Koska kasvukausi on jo pitkällä, ostimme puoleen kasvatustilasta taimeja ja nopeasti kasvavat laitoimme itämään siemenistä. Pitemmittä puheitta, tässä esimakua. Reilussa viikossa saa ihmeitä aikaan, vaikka päivät kuluu päivätöissä. Vaimon blogi keskittyy enemmän kukkasiin. Itse katson asiaa keittiöpuutarhurin vinkkelistä.

Ennen ja jälkeen. Siis tässä vaiheessa.


Oregano
Rosmariini

Viikon vanha peruna.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Vihreä Pasta Puttanesca

Viime bloggauskerrasta ehti vierähtää jo hävettävän kauan, joten ajattelin heittää väliin hauskan ja nopean reseptin, jonka tuloksia vielä fiilistelen ruokajuomana olleen valkoviinin lopuilla.

Pasta Puttanesca eli kiltisti sanoen ilotytön pasta on klassisimpia pasta-annoksia. Nimi juontaa juurensa joko sen nopeuteen (ilotyttö ehti kokkailla juuri sen verran asiakkaiden välissä) tai tuoksuun, jonka päälähteenä ovat anjovikset.

Kokeilin toisenlaista lähestymistapaa alkuperäisestä ja korvasin tomaatin pinaatilla. Lopputuloksena valkovihreä, simppeli ja herkullinen pasta. Suosittelen muidenkin kokeilemaan! Lähiruokapuoti Lemmestä löysin tuoretta ja todella freesin näköistä pinaattia.

Vihreä Pasta Puttanesca

400 g spaghettia
8-10 anjovisfilettä
2 rkl kapriksia
2 kevätsipulia hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
kourallinen vihreitä oliiveja kivet poistettuna ja siivutettuna
300 g tuoretta pinaattia
ripaus chilirouhetta
kourallinen revittyjä basilikanlehtiä
oliiviöljyä

Laita pasta kiehumaan runsaaseen, suolattuun veteen. Lämmitä iso kasari tai pannu keskilämmöllä ja kaada siihen kunnon loraus oliiviöljyä. Laita anjovikset ja kaprikset paistumaan pariksi minuutiksi, kunnes anjovikset ovat sulaneet ja kaprikset alkavat ruskistua. Laita mukaan valkosipuli, kevätsipuli, oliivit ja chilirouhe. Hämmentele 4 minuuttia. Heitä mukaan pinaatit ja anna niiden paistua pehmeiksi.

Valuta pasta pois, kunnes se on melkein al dente, mutta säästä kupillinen keitinvettä. Kaada pasta pinaattiseoksen sekaan ja sekoita keskenään. Kaada hiukan vettä mukaan ja anna muhia 1-2 minuuttia. Sekoita mukaan basilika ja tarjoile.