sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Keittiöremontti osa 2 - Suunnitelmia ja tarjouksia

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Käsittelin keittiörempan ensimmäisessä osassa toiveita, joita halusimme unelmiemme keittiöön. Tiesimme toki, että aivan täydellistä lopputulosta emme voisi saada, koska se vaatisi koko kämpän muuttamisen ruoanlaittotilaksi. Jännitti, kuinka paljon kompromisseja joutuisimme solmimaan. Ja toisaalta oli hauska odottaa, mitä ratkaisuja meille tultaisiin ammattisuunnittelijoiden toimesta tarjoamaan. Halusimme selvittää tarjonnan kattavasti, vaikka tiesimme sen olevan melko työlästä. Etukäteen meitä miellytti eniten Kvikin tyyli. Aloitimme kierroksen kuitenkin Puustellista, jonka hintatasosta meitä myös varoiteltiin. Laatumielikuva on kuitenkin korkea. Keskustelimme ammattitaitoisen myyjän kanssa tunnin verran ja mukaan tuli pari hauskaa ideaa, joita emme olisi itse osanneet ajatella. Muutama haave, kuten saareke, murskattiin välittömästi tilan rajallisuuden takia. Seuraavalla kerralla palaveerasimme saman verran valmiin tarjouksen kanssa. Myyjä oli ymmärtänyt, mitä olimme hakemassa ja  oli tehnyt varsin mallikkaan suunnitelman. Hänen kunniakseen laskettakoon mm. ylä- ja alakaappien erilainen ulkoasu. Uurrettu kaappikokonaisuus tekisi ilmeestä liian kantrimaisen ja sileä puolestaan liian modernin tai tylsän. Ensimmäisen tarjouksen antajan taakkana oli haaveiden murskaajan rooli, vaikka tiesimme, että realiteetit seuraavat mukana jatkossakin. Mallinnoksia emme saaneet mukaan, mikä hiukan ärsytti, vaikka palvelu muuten oli erittäin hyvää. Hintalappu oli pitkälti sellainen kuin olimme kuvitelleet tarjousten yläpään olevan.

Seuraavaksi varasimme ajan Kvikistä. Ensimmäisen tarjouksen pohjalta osasimme jo viitoittaa myyjää nopeammin oikealle tielle emmekä heittäneet toiveita, joita ei olisi pystynyt toteuttamaan. Keittiö suunniteltiinkin melkein siinä paikan päällä myyjän hahmotellessa palikoita kohdilleen suunnitteluohjelmalla. Tanskalaisen firman ongelmana oli kuitenkin vähintään 90 cm korkeat alakaapit. Alle 170-senttiselle pariskunnalle se on liikaa. Lisäksi keraaminen allas ei olisi onnistunut heidän standardeihinsa. Haimme valmiin tarjouksen muutaman päivän päästä, mutta tiesimme, ettei valinta osuisi heihin. Hinta/laatu-suhde tuntui olevan kunnossa.

Kunnon suunnitelman tekeminen yhdessä myyjän kanssa on melko työläs prosessi, etenkin kun niitä tekee usemman parin viikon sisään. Niinpä kiersimme suurin piirtein kaikki Tampereen keittiöliikkeet, mutta koska mikään ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta, emme halunneet tuhlata myyjien tai omaakaan aikaa emmekä pyytäneet kunnon tarjouksia enempää. Moni paikka ei olisi edes tarjonnut sellaista, mitä halusimme ja monessa myyjä ei tajunnut lainkaan, mitä yritimme selittää, vaan yritti tarjota bulkkiratkaisujaan. Sitten meille vinkattiin nokialaisesta Artellista, josta siskoni ja tätini olivat ostaneet keittiönsä. Palvelu oli toiminut ja hinta oli ollut varsin kohtuullinen. Olin kuullut yleisellä tasolla melkoisia kauhutarinoita keittiöremonttien venyvistä aikatauluista oikuttelevien remppamiesten takia. Milloin oli löytynyt pihamaalta jemmattuna viinapulloja, milloin tyypit vain jättäneet tulematta. Sähkö-, putki- ja remppamiesten sekoilu heittää helposti domino-efektin koko projektin venymiselle.

Artelli sijaitsee jumalan selän takana Nokialla eikä löytäminen ole kaikkein helpointa. Aloimme hiukan epäröidä ajaessamme varastohallin oloisen paikan pihaan. Liika säästäminen keittiössä on usein pitkällä jänteellä se kallein ratkaisu. Laatumielikuva tästä paikasta ei nettisivujen ja paikan ulkoasun perusteella noussut kovin korkealle. Sisälle päästyämme ja perusasiat selvitettyämme huomasimme kuitenkin, että myyjä oli napannut heittämämme pallon ja alkoi esitellä mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Olin oppinut "potkimaan renkaita" keittiöliikkeessä jo varsin hyvin ja huomasin, että Artellin materiaalit vaikuttivat varsin laadukkailta. Myyjä ymmärsi täysin, mitä haimme takaa ja osasimme yhdessä luoda keittiöön sitä henkeä, jota halusimme. Hän lupasi lähettää mallinnokset ja tarjousken sähköposteihimme muutaman päivän päästä. Asia, jota mikään muu firma ei suostunut tekemään. Suunnitelma näytti pientä säätöä vaille valmiilta ja hinta sopivalta, joten sovimme uuden palaverin, jossa säädimme yksityiskohdat kuntoon. Tulipa vielä pari lisäideaakin mukaan. Toimitusajaksi kerrottiin neljä viikkoa. Artellilla oli vakimiehet eikä luotettavia kasaajia ja asentajia olisi tarvinnut itse yrittää löytää. Toki muillakin firmoilla oli kontakteja, mutta ne esiteltiin jotenkin epävarmemmin etenkin aikataulujen suhteen.

Sitten oli aika lähteä kodinkoneita etsimään. Melkoinen urakka sekin. Kävimme kuukauden aikana läpi kaikki ketjut (yksityisiä ei liiemmin enää ole) ja yritimme löytää suosikkimallimme kustakin koneesta. Valitettavasti niitä ei tuntunut koskaan löytyvän samasta firmasta. Pakettitarjouksia kysellessämme huomasimme, että hintalapuissa ilmoitetut summat tippuivat paikoin melkoisesti, kun oli koko keittiövarustusta hankkimassa. Niinpä "tuo tuolta ja tämä täältä" -taktiikka kävisi hirmukalliiksi. Esim. Gigantissa yksittäisen koneen hinta on usein edullisin, mutta kokonaistarjous keskiluokkaa. Kuulimme jos jonkinlaista myyntipuhetta ja päivittelimme monen myyjän asiantuntemattomuutta. Onneksi jotkut sentään heittivät laitteistaan hirveän hyviä pointteja, joita tosin seuraavan liikkeen myyjä yritti kumota tai vähätellä. Loppujen lopuksi saimme tiedonpalasista koottua varsin hyvä kokonaiskuvan kustakin mieluisasta keittiökoneesta. Paras tarjonta löytyi lopulta viimeisestä liikkeestä, jossa kävimme, Turtolan Musta Pörssistä. Mukaan lähti mm. lempparijääkaappimme Mieleltä sekä perusuuneista suurimman  tilavuuden (67 l) omaava Whirlpool.

Keittiöremppaa odotellessa oli listalla monta hoidettavaa asiaa. Kiireellisin oli lattiamateriaalin löytäminen. Olimme haaveilleet julkisissa tiloissa, usein hisseissä, olevasta kolikkomaisesta muovilattiasta. Kahlasimme liikkeitä läpi, mutta emme sellaista löytäneet kuin loppumetreillä, tiskin alta Rauta-Otrasta. Mallikappaleita heillä ei ollut ja materiaali olisi pitänyt tilata. Samalla reissulla isäni vinkkasi Tampereen Kalevassa olevasta Tammer-Lattioista. Ja siellähän sitä Nora-mattoa oli vaikka millä väreillä! Sekin piti tilata, mutta aikaa oli onneksi tarpeeksi.

Yksi duuni oli löytää välitilan laatoitus. Halusimme tiilenmuotoista valkoista laattaa tiililadonnalla. Olisi kuvitellut sen olevan helppo nakki, mutta mitä vielä. Melkoisen säädön jälkeen onneksi oikeanlainen löytyi.

Loppuaika kului kaappien sisuksia inventoidessa ja purkaessa. Olohuone ja jokainen kaappi alkoi hiljalleen täyttyä keittiötavaroista ja kuiva-aineista. Keittiömallinnoksia pyörittelemään ruudulla miljoona kertaa ja vakuutettiin itsellemme, että valitsimme kaiken oikein ja että kaikki olennainen tuli mietittyä.

Seuraavassa osassa kerron rempan sujumisesta ja lopputuloksesta. Kaikki ei mennyt aivan putkeen, mutta jossitellakaan ei liiemmin ole tarvinnut. Uuni tosin on tätä kirjoittaessa toista viikkoa rikki, kun oikeita osia odotellaan Italiasta...

2 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että joku on löytänyt tuota "nappulamattoa" Tampereelta. Olen haaveillut siitä myös. Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka se on toiminut teillä käytännössä. :)

    VastaaPoista
  2. Luin tämän juttusi vasta nyt ajatuksella, kun keittiöremontti alkaa olla omalla kohdalla ajankohtainen. Heinäkuun alussa mäsähtää! :-D Mutta tajusin, että meille on tulossa täsmälleen sama uuni. Toivottavasti meillä ei käy sen kanssa yhtä huono tuuri kuin teillä, kolmilapsiselle perheelle olisi ihan mahdottomuus laittaa ruokaa kuukausi ilman uunia...

    terkuin
    Henna/Sitruunaruoho

    VastaaPoista