torstai 26. toukokuuta 2011

Food is Art Herkkurastit Tampereen kauppahallissa

Tampere teki juuri julkistetussa Suomen 50 parasta ravintolaa -listalla historiansa parhaimman tuloksen. Kaupungin ruokaskene onkin ollut hyvässä nousukiidossa pari viime vuotta. Raflojen yhteistyönä syntynyt Food is Art -tapahtuma päästi helmikuussa kokkien taiteilijasielun irti. Tarjolla oli ruoan sielunmaisemia maalailevia menuja kohtuuhinnoin. Suosio yllätti positiivisesti ja uutta pökköä oli laitettava heti pesään. Syntyi Food is Art Herkkurastit, joka täyttää Tampereen Kauppahallin kolmeksi päiväksi intohimolla ja rakkaudella ruokaan. Kauhan varressa ravintolat Hella & Huone, Henrik's, Heinätori, Vinoteca del Piemonte, Maruseki, 4 Vuodenaikaa, Wistub Alsace, C ja Ravinteli Bertha. Ja kauhat tarjoaa Keittiöelämää.

Idea
Idea on yksinkertainen, mutta esittelyn vaativa. Ostetaan 10 euron hintainen lippu hallin 4 Vuodenaikaa -ravintolasta. Koska kyseessä on yhdistys, täytyy tikettiin varata käteistä. Saat ruokapassin, jossa näet eri puolille hallia pystytetyt herkkurastit (8 kpl). Kierrät nauttimassa Tampereen parhaiden keittiömestareiden laatiman seitsemän lajin maistelumenun ja nappaat viimeisellä rastilla kukan mukaasi.

Ruoka
Keittiöremontin täyttämän helmikuun aikana en kerennyt tutustumaan ensimmäiseen Food is Artiin. Nyt se oli koettava. Kauppahallissa oli tänään torstaina klo 16 jälkeen hyvä pöhinä päällä. Lyhyt haastattelu paljasti, että tapahtuman alkaessa klo 13, oli halli pursunnut herkuttelijoita. Toinen piikki tuli ihmisten päästessä töistä. Jonoa oli melkein jokaisella rastilla, mutta kierros sujui varsin mukavasti 45 minuutissa. Kuulin sivukorvalla muutaman kokin hiukan tuskailevan seuraavan päivien ruokatilausten kanssa. Suosio kun oli ylittänyt tälläkin kertaa odotukset. Raaka-aineet riittivät nipin napin aloituspäiväksi ja perjantain ja annosten valmistelu venyykin varmaankin yötöiksi. Kaiken kaikkiaan positiivinen ongelma kaikkien mielestä.

Annokset olivat loistavia ruokahalun herättäjiä. Kevyt lounas tai maukas alkupala ennen ravintolaan tai kotikeittiöön siirtymistä. Maut kiersivät ympäri ruokamaailman. Kiireestä huolimatta kokit malttoivat kiinnittää sopivan verran huomiota myös ulkonäköön, vaikka kertakäyttölautasilta nautittiinkin.

Maistelumenu:
1. uusia perunoita, silliä
2. lohta, aasiaslawta, gyozaa
3. tomaattia, vuohenjuustoa tai kurkkua, omenaa
4. porsaan lapaa, kukkakaalia, tomaattia
5. juustoa, viherherukkaa
6. suklaata, raparperia, tomaattia
7. kahvi 
(8. kukka)

(Annoskuvat tässä järjestyksessä.)

Yksinkertaisista "annosnimistä" huolimatta lautaselle aseteltiin hyvinkin pitkään taiteiltuja ja mielikuvitusrikkaita makupaloja, joista usea toimisi täysillä fiinissäkin ympäristössä. Kauppahalli tarjoaa tosin nautiskeluun sen extrapotkun. :)

Food is Art Herkkurastit 2011 Tampereen Kauppahallissa pe 27.5. klo 13-18 ja la 28.5. klo 11-15. 






Aattoillan suunnittelua.

McDonald's: "Happy Meal ei ole epäterveellistä ravintoa lapsille."

Tiedusteluni McDonald'sin kantaan lapsille suunnatun Happy Meal -aterian terveellisyydestä tuotti lopulta vastauksen:
"McDonald's ei markkinoi tuotteitaan terveysväittämillä. Sen sijaan kerromme avoimesti tuotteidemme ravitsemukselliset tiedot. Asiakkaamme voivat näihin tietoihin perusten valita itselleen sopivat tuotteet ja tehdä päätelmänsä terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä. Esimerkiksi Happy Meal -lastenateriaan voi valita hampurilaisen tai McNuggetteja. Juomaksi saa myös maidon tai tuoremehun. Ranskalaiset perunat voi vaihtaa omenalohkoihin tai miniporkkanoihin."

McDonald'sin pääjohtaja Skinner ilmoitti viime viikolla, että yrityksen lapsille markkinoima ruoka ei ole epäterveellistä. Koska Suomen McDonald's ei väitä muuta, voidaan todeta, että he ovat samaa mieltä johtajansa kanssa. Näin ollen voidaan sanoa, että uppopaistetut, runsaasti suolaa ja kiistanalaisia lisäaineita sisältävät McNuggetit (1, 2) dippeineen (1) sekä mm. 11 E-koodia sisältävä juustohampurilainen (1, 2) on yrityksen antaman kannan mukaan lapsille terveellistä ravintoa.

Kiitos tästä oppimatkasta yrityskulttuuriinne Suomen McDonald's!
Toivottavasti te ihmiset siellä osaatte olla ylpeitä työstänne Suomen lastenterveyden eteen. Me aikuiset osaamme tehdä toivomanne "päätelmät terveellisyydestä ja epäterveellisyydestä".

Asiaa käsitellyt Facebook-keskustelu on nähtävissä täällä.

PS. Ronald McDonald Lastentalosäätiö on hyvä juttu.
PPS. Esitin vastaavan kysymyksen myös Hesburgerille.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Kysymys McDonald'sille: Onko Happy Meal terveellistä ruokaa lapsille?

McDonald'sin pääjohtajan mielestä Happy Meal -aterian McNuggetit, hampurilaiset, ranskalaiset ja virvoitusjuomat eivät ole epäterveellisiä lapsille. Suomen McDonald's, onko teidän mielestä Happy Meal -ateria terveellistä ruokaa lapsille?

Tänä keväänä sadat yhdysvaltalaiset terveysalan ammattilaiset ja yhteisöt vaativat McDonald'sia lopettamaan pikaruoan markkinoimisen lapsille ja antamaan Ronald McDonaldille kenkää. Yritys on ollut aina 1950-luvulta lähtien oppikirjaesimerkki siitä, kuinka lasten valloittamisella saadaan koko perhe kylään. Ja useasti. Pallomeret, liukumäet ja ennen kaikkea yhteistyö alan johtavien leluvalmistajien kanssa on tehnyt yrityksestä koko perheen suosikin ja maailman tunnetuimman brändin. Eric Schlosserin Pikaruokakansa-kirja kertoo Ronald McDonaldin mielenkiintoisen historian markkinamiesten työpöydältä USA:n neljänneksi tunnetuimmaksi "julkkikseksi". Kannattaa lukea! Suomessa pellen rooli ei ole ollut niin keskiössä. Happy Meal -aterioita myydään meillä pääosin lelujen voimalla. McDonald's kommentoi minulle, että se "on vastuullinen mainostaja. Suomessa olemme päättäneet, että emme mainosta lastenohjelmien yhteydessä tai muuten kohdista mainontamme viestiä lapsiin." Kun ravintoloissa on peuhumaa, maskottina pelle ja aggressiivisesti esillä olevat Happy Meal -lelut ja -pakkaukset, on paitsi kornia myös kuluttajaa sekä lapsia aliarvioivaa väittää moista. Yhdysvalloissa McDonald'sin pääjohtaja Jim Skinner puolusti Ronaldia kertomalla tämän olevan "hyvän lähettiläs, joka ei markkinoi epäterveellistä ruokaa lapsille".

En ole pikaruokaa vastaan. Sen syöminen on nykymaailmassa paikoin jopa ainoa vaihtoehto. Oikeaa ruokaa ei huoltoasemilta tuppaa saada ja mussutankin tien päällä aina silloin tällöin burgerin. Aikuinen ihminen saa myrkyttää itseään juuri niillä aineilla kuin itse vain haluaa. Lapsilla ei ole tietoa ruoan terveellisyydestä. Kun Happy Mealia sanotaan epäsuorastikin terveelliseksi, pillastun. Kun kanava asian tarkennukseen on olemassa, tartun siihen ja kysyn.

Laitoin Suomen McDonald'sin Facebook-sivuille kysymyksen, jossa kysyttiin, onko heidän mielestä todellakin Happy Meal terveellistä ruokaa lapsille. Ensimmäiseksi vastaukseksi sain suuryhtiölle tyypillisen teflon-väistön: "Tuotteemme sopivat osaksi monipuolista ja vaihtelevaa ruokavaliota. Minkä tahansa ruokavalion yksipuolinen noudattaminen ei ole suositeltavaa. Kuten aina, kohtuus kaikessa :)"

Seuraavaksi yritys otti esiin vaarallisen äitikortin: "Hei taas! Tällä kertaa Mäkkäriltä vastaa sinulle kahden lapsen äiti. Kysyit McNuggeteista...tarjoan niitä hyvillä mielin omille lapsilleni ja olen yksi niistä äideistä, joka juottaa Mäkkärissä lapsilleen rasvatonta maitoa tai tuoremehua:)" Sivujen kommentoija oli siis tuonut itsensä esille, tosin nimettömänä, mutta yksityishenkilönä. Pelkäsin kommentin aiheuttavan arvosteluryöpyn, mutta onneksi siltä vältyttiin. Täytyy huomioida, että viestiketjun kommentointi edellyttää McDonald'sin sivun fanittamista. Hämmentävää silti, että sosiaalisessa mediassa kommentoidaan omaa yksityiselämää, mutta ei kerrota nimeä. Ei kuulu sossumedian luonteeseen.

Sitten väännettiinkin McNuggettien valmistuksesta, jossa yrityksen edustaja nolasi itsensä väittämällä broilerinlihaa valkoiseksi, ei vaaleanpunaiseksi. Viikonloppuna yksittäinen työntekijä taisi jäädä liian yksin hajatuksineen. Sosiaalinen media kun toimii 24/7.

(Tähän bloggaukseen löytyy jatkoartikkeli tästä linkistä.)

Happy Meal
Tämän bloggauksen piti alunperin keskittyä Happy Mealin olemukseen, joten tiivistetään lopuksi. Kukin tehköön omat johtopäätöksensä aterian terveellisyydestä. Tartun vain ainesosiin, en ravintosisältöihin.

Happy Meal koostuu "pääruoasta", jonka voi valita McNuggettien + dipin, hampurilaisen ja juustohampurilaisen väliltä. Lisukkeeksi voi ottaa ranskalaisia, miniporkkanoita tai omenalohkoja. Ruokajuomaksi rasvatonta maitoa, Tropicana-mehua tai 0,25 l virvoitusjuomaa.

Keskitytään tällä kertaa näihin Tanskassa valmistettuihin McNuggetteihin, jotka koostuvat seuraavista: Broilerinliha (52 %), leivitys (vehnäjauho, maissijauho, kasviöljy, muunnettu maissitärkkelys, muunnettu tapiocatärkkelys, suola, kananmunan valkuainen, nostatusaineet (E 450, E 500, E 341), sokeri, pippuri, selleri), vesi, perunatärkkelys, suola (1,0 %), aromit, mausteuute.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin McNuggetit valmistetaan sekoittamalla yhteen jauhettua kananlihaa, suolaa, vettä ja natriumsulfaattia. Sulfaatti liuottaa lihasta proteiinia, joka sitoo rasvaa ja lihaa yhteen. Samalla se ylläpitää massan kosteutta ja ehkäisee sen kuivumista paiston yhteydessä. Massa leivitetään ja uppopaistetaan. Mikäli McDonald'silla on esittää tähän reseptiin muutoksia, niin otan ne mielelläni vastaan. Kuvien kanssa. Hehän kiistivät, ettei nuggetteja tehdä vaaleanpunaisesta massasta. He myös jostain syystä halusivat poistaa aluksi mainitsemansa kanannahan ainesosista. Tarjottu tanskalainen linkki ei kerro likimainkaan tarpeeksi. Kuvat ovat liian pieniä ja valmistusprosessista puuttuu olennaisia osia.

Selvennökseksi tuotteessa oleviin E-koodeihin yms:
(Lähde: Mats-Eric Nilsson: Petos lautasella)

E 341 Kalsiumfosfaatit
Paakkuuntumisenestoaineita. Vahvistavat hapettumisenestoaineiden vaikutusta härskiintymistö ja värimuutoksia vastaan. Fosforihapon suoloja, joita esiintyy luontaisesti ihmisruumiissa.

E 450 Natriumfosfaatti
Stabilointiaine; rakennetta parantava ja vettä sitova aine.
Valmistetaan keinotekoisesti fosforihaposta*.
*Fosforihappo
Fosforihapolla on monia teollisia käyttötarkoituksia: lannoitteena, valkaisuaineena, ruosteen poistoon sekä happamuudensäätöaineena elintarvikkeissa. Esimerkiksi kolajuomat sisältävät fosforihappoa (enintään 70 mg/100 ml) sen antaman kirpeän maun takia.
Lähde: Wikipedia
 
E 500 Natriumkarbonaatit
Happamuudensäätöaineita; myös nostatusaineita. Hiilihapon emäksisiä suoloja, joita esiintyy luontaisesti; valmistetaan myös keinotekoisesti.

Muunnettu tärkkelys
Tämä tarkoittaa, että tärkkelystä on muutettu kemiallisesti, jotta tuotteeseen saadaan täsmälleen halutunlainen rakenne. Tärkkelystä voi muuntaa erilaistan happojen, entsyymien ja hapettavien aineiden avulla. Tällaiset menetelmät ovat kiellettyjä luomutuotannossa. Muunnetun tärkkelyksen ravintoarvo on alhainen ja energiapitoisuus korkea.

Oma resepti
Itse tekisin nuggettini näistä: Broilerinliha, korppujauho (vehnä, vesi, hiiva, suola), vehnäjauho, kananmuna, suola, pippuri.
Taputtelen broilerfileen kuivaksi. Leikkaan sen palasiksi. Ripottelen päälle suolaa ja pippuria. Ripottelen päälle vehnäjauhoa. Kastan palat kanamunaan. Pyörittelen korppujauhoissa. Friteeraan kasviöljyssä.

Dippi
McNuggetteja syödään dipin kanssa. Mietin, minkä dipin valitsisin lapselle. Mango Salsa kuulosti sopivalta, joten otetaan se luupin alle.

Mango Salsa -dippi (valmistaja McCormick Ltd, Iso-Britannia)
Glukoosi-fruktoosisiirappi, vesi, mango (11 %), sipulikuutiot, tomaattisose, sokeri, väkiviinaetikka, muunnettu maissitärkkelys, appelsiinimehutiiviste, suola (1,6 %), aprikoosisosetiiviste, valkosipulisose, limettimehutiiviste (sisältää säilöntäaine E220 eli rikkidioksidi*), limetinkuori, kuivattu punainen paprika, säilöntäaine (E202*), yrtti.

*E 220 Rikkidioksidi
Säilöntäaine, joka tehoaa bakteereihin. Myös hapettumista estävä vaikutus. Voi aiheuttaa yliherkkyysreaktioita. Muodostuva rikkihapoke voi ärsyttää mahalaukkua.
Wikipedia sanoo:
Rikkidioksidi E 220 on väritön, pistävänhajuinen, ärsyttävä ja syövyttävä kaasu. Se on rikin ja hapen yhdiste, jota syntyy muun muassa rikin tai rikkipitoisten aineiden palaessa, esimerkiksi eräitä fossiilisia polttoaineita käytettäessä sekä tulivuorenpurkausten yhteydessä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rikkidioksidi

Glukoosi-fruktoosisiirappi
Länsimaisen ruokakulttuurin suurin rikkaruoho. Saanut Yhdysvalloissa lempinimen Devil's candy. Veikkaan, että olet syönyt sitä viikon sisään.
MTV3:n sivuilla on tiivistetty aineen olemus hyvin selkosanaisesti. Lue ihmeessä!

E202 Kaliumsorbaatti
Säilöntäaine, joka vaikuttaa lähinnä hiiva- ja homesieniä, mutta myös joitakin bakteereja vastaan. Valmistetaan keinotekoisesti. Voi aiheuttaa yliherkkyysreaktioita.

Oma resepti
Mango, kurkku, chili (voidaan jättää lasten annoksesta pois), punasipuli, limenmehu, korianteri, suola, pippuri.


Happy Mealin hampurilaiset
Entäpä Happy Mealin burgerit? Netissä on pyörinyt parin vuoden ajan tasaiseen tahtiin kuvia synttäreitään viettävistä McDonald'sin ruoista. Kuten tästäkin linkistä voi katsoa, niin vuoden aikana ateria ei ole muuttanut muotoaan lainkaan. Ei edes hajun puolesta. Ei mädäntymistä. Ei homehtumista. Tehkää johtopäätökset! Paneudun burgereiden sielunelämään toisella kertaa. Ajankohtaisesta Big Tasty -kampanjasta voisin mainita, että Mats-Eric Nilssonin Aitoa Ruokaa -kirja mainitsee sen pelkässä kastikkeessa olevan 29 ainesosaa!

Oma resepti burgereihin ja ketsuppiin löytyy täältä.

Ja limuihin en uskalla edes mennä tällä kertaa!

Tiistaina 24.5.2011 klo 0.01 Facebookin viestiketju näytti tältä. Keskustelua voi seurata tästä.


sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Keittiöremontti osa 2 - Suunnitelmia ja tarjouksia

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Käsittelin keittiörempan ensimmäisessä osassa toiveita, joita halusimme unelmiemme keittiöön. Tiesimme toki, että aivan täydellistä lopputulosta emme voisi saada, koska se vaatisi koko kämpän muuttamisen ruoanlaittotilaksi. Jännitti, kuinka paljon kompromisseja joutuisimme solmimaan. Ja toisaalta oli hauska odottaa, mitä ratkaisuja meille tultaisiin ammattisuunnittelijoiden toimesta tarjoamaan. Halusimme selvittää tarjonnan kattavasti, vaikka tiesimme sen olevan melko työlästä. Etukäteen meitä miellytti eniten Kvikin tyyli. Aloitimme kierroksen kuitenkin Puustellista, jonka hintatasosta meitä myös varoiteltiin. Laatumielikuva on kuitenkin korkea. Keskustelimme ammattitaitoisen myyjän kanssa tunnin verran ja mukaan tuli pari hauskaa ideaa, joita emme olisi itse osanneet ajatella. Muutama haave, kuten saareke, murskattiin välittömästi tilan rajallisuuden takia. Seuraavalla kerralla palaveerasimme saman verran valmiin tarjouksen kanssa. Myyjä oli ymmärtänyt, mitä olimme hakemassa ja  oli tehnyt varsin mallikkaan suunnitelman. Hänen kunniakseen laskettakoon mm. ylä- ja alakaappien erilainen ulkoasu. Uurrettu kaappikokonaisuus tekisi ilmeestä liian kantrimaisen ja sileä puolestaan liian modernin tai tylsän. Ensimmäisen tarjouksen antajan taakkana oli haaveiden murskaajan rooli, vaikka tiesimme, että realiteetit seuraavat mukana jatkossakin. Mallinnoksia emme saaneet mukaan, mikä hiukan ärsytti, vaikka palvelu muuten oli erittäin hyvää. Hintalappu oli pitkälti sellainen kuin olimme kuvitelleet tarjousten yläpään olevan.

Seuraavaksi varasimme ajan Kvikistä. Ensimmäisen tarjouksen pohjalta osasimme jo viitoittaa myyjää nopeammin oikealle tielle emmekä heittäneet toiveita, joita ei olisi pystynyt toteuttamaan. Keittiö suunniteltiinkin melkein siinä paikan päällä myyjän hahmotellessa palikoita kohdilleen suunnitteluohjelmalla. Tanskalaisen firman ongelmana oli kuitenkin vähintään 90 cm korkeat alakaapit. Alle 170-senttiselle pariskunnalle se on liikaa. Lisäksi keraaminen allas ei olisi onnistunut heidän standardeihinsa. Haimme valmiin tarjouksen muutaman päivän päästä, mutta tiesimme, ettei valinta osuisi heihin. Hinta/laatu-suhde tuntui olevan kunnossa.

Kunnon suunnitelman tekeminen yhdessä myyjän kanssa on melko työläs prosessi, etenkin kun niitä tekee usemman parin viikon sisään. Niinpä kiersimme suurin piirtein kaikki Tampereen keittiöliikkeet, mutta koska mikään ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta, emme halunneet tuhlata myyjien tai omaakaan aikaa emmekä pyytäneet kunnon tarjouksia enempää. Moni paikka ei olisi edes tarjonnut sellaista, mitä halusimme ja monessa myyjä ei tajunnut lainkaan, mitä yritimme selittää, vaan yritti tarjota bulkkiratkaisujaan. Sitten meille vinkattiin nokialaisesta Artellista, josta siskoni ja tätini olivat ostaneet keittiönsä. Palvelu oli toiminut ja hinta oli ollut varsin kohtuullinen. Olin kuullut yleisellä tasolla melkoisia kauhutarinoita keittiöremonttien venyvistä aikatauluista oikuttelevien remppamiesten takia. Milloin oli löytynyt pihamaalta jemmattuna viinapulloja, milloin tyypit vain jättäneet tulematta. Sähkö-, putki- ja remppamiesten sekoilu heittää helposti domino-efektin koko projektin venymiselle.

Artelli sijaitsee jumalan selän takana Nokialla eikä löytäminen ole kaikkein helpointa. Aloimme hiukan epäröidä ajaessamme varastohallin oloisen paikan pihaan. Liika säästäminen keittiössä on usein pitkällä jänteellä se kallein ratkaisu. Laatumielikuva tästä paikasta ei nettisivujen ja paikan ulkoasun perusteella noussut kovin korkealle. Sisälle päästyämme ja perusasiat selvitettyämme huomasimme kuitenkin, että myyjä oli napannut heittämämme pallon ja alkoi esitellä mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Olin oppinut "potkimaan renkaita" keittiöliikkeessä jo varsin hyvin ja huomasin, että Artellin materiaalit vaikuttivat varsin laadukkailta. Myyjä ymmärsi täysin, mitä haimme takaa ja osasimme yhdessä luoda keittiöön sitä henkeä, jota halusimme. Hän lupasi lähettää mallinnokset ja tarjousken sähköposteihimme muutaman päivän päästä. Asia, jota mikään muu firma ei suostunut tekemään. Suunnitelma näytti pientä säätöä vaille valmiilta ja hinta sopivalta, joten sovimme uuden palaverin, jossa säädimme yksityiskohdat kuntoon. Tulipa vielä pari lisäideaakin mukaan. Toimitusajaksi kerrottiin neljä viikkoa. Artellilla oli vakimiehet eikä luotettavia kasaajia ja asentajia olisi tarvinnut itse yrittää löytää. Toki muillakin firmoilla oli kontakteja, mutta ne esiteltiin jotenkin epävarmemmin etenkin aikataulujen suhteen.

Sitten oli aika lähteä kodinkoneita etsimään. Melkoinen urakka sekin. Kävimme kuukauden aikana läpi kaikki ketjut (yksityisiä ei liiemmin enää ole) ja yritimme löytää suosikkimallimme kustakin koneesta. Valitettavasti niitä ei tuntunut koskaan löytyvän samasta firmasta. Pakettitarjouksia kysellessämme huomasimme, että hintalapuissa ilmoitetut summat tippuivat paikoin melkoisesti, kun oli koko keittiövarustusta hankkimassa. Niinpä "tuo tuolta ja tämä täältä" -taktiikka kävisi hirmukalliiksi. Esim. Gigantissa yksittäisen koneen hinta on usein edullisin, mutta kokonaistarjous keskiluokkaa. Kuulimme jos jonkinlaista myyntipuhetta ja päivittelimme monen myyjän asiantuntemattomuutta. Onneksi jotkut sentään heittivät laitteistaan hirveän hyviä pointteja, joita tosin seuraavan liikkeen myyjä yritti kumota tai vähätellä. Loppujen lopuksi saimme tiedonpalasista koottua varsin hyvä kokonaiskuvan kustakin mieluisasta keittiökoneesta. Paras tarjonta löytyi lopulta viimeisestä liikkeestä, jossa kävimme, Turtolan Musta Pörssistä. Mukaan lähti mm. lempparijääkaappimme Mieleltä sekä perusuuneista suurimman  tilavuuden (67 l) omaava Whirlpool.

Keittiöremppaa odotellessa oli listalla monta hoidettavaa asiaa. Kiireellisin oli lattiamateriaalin löytäminen. Olimme haaveilleet julkisissa tiloissa, usein hisseissä, olevasta kolikkomaisesta muovilattiasta. Kahlasimme liikkeitä läpi, mutta emme sellaista löytäneet kuin loppumetreillä, tiskin alta Rauta-Otrasta. Mallikappaleita heillä ei ollut ja materiaali olisi pitänyt tilata. Samalla reissulla isäni vinkkasi Tampereen Kalevassa olevasta Tammer-Lattioista. Ja siellähän sitä Nora-mattoa oli vaikka millä väreillä! Sekin piti tilata, mutta aikaa oli onneksi tarpeeksi.

Yksi duuni oli löytää välitilan laatoitus. Halusimme tiilenmuotoista valkoista laattaa tiililadonnalla. Olisi kuvitellut sen olevan helppo nakki, mutta mitä vielä. Melkoisen säädön jälkeen onneksi oikeanlainen löytyi.

Loppuaika kului kaappien sisuksia inventoidessa ja purkaessa. Olohuone ja jokainen kaappi alkoi hiljalleen täyttyä keittiötavaroista ja kuiva-aineista. Keittiömallinnoksia pyörittelemään ruudulla miljoona kertaa ja vakuutettiin itsellemme, että valitsimme kaiken oikein ja että kaikki olennainen tuli mietittyä.

Seuraavassa osassa kerron rempan sujumisesta ja lopputuloksesta. Kaikki ei mennyt aivan putkeen, mutta jossitellakaan ei liiemmin ole tarvinnut. Uuni tosin on tätä kirjoittaessa toista viikkoa rikki, kun oikeita osia odotellaan Italiasta...