tiistai 22. maaliskuuta 2011

Toscanan auringon ja vähän pilvienkin alla - osa 1

Vietimme kevään aloittamisreissun Toscanassa. Kolme ensimmäistä päivää tutustuimme Firenzen aarteisiin ja viimeisen päivän ihastelimme Pisan tornia ja Duomoa.

Matkat taittuivat VR:ää säädyllisemmin junalla ja bussilla, joiden ikkunasta sai ihastella Toscanan pikkukyliä, vuorenrinteitä, viinitiloja ja oliivipuita, vaikka kevät ei vielä ollut kukkaan puhjennutkaan.


Firenzen kuvailu sanoin ei tee sille oikeutta. Kaupunki on kuin suuri ulkoilmamuseo ilman pienintäkään nukkavieruisuutta. Nähtävää löytyy paljon enemmän kuin pari päivää voi koskaan tarjota. Michelangelo, da Vinci, Botticelli, Raffaello ja Donatello kuuluvat kaupungin arkeen. Kun päälle lyödään Picasson, Dalin ja Miron yhteisnäyttely, voidaan puhua kattavasta taide-pläjäyksestä. Opastetut kierrokset antoivat yllättävän paljon lisäpotkua elämykseen. Pisan anti pyörii pitkälti Duomon aukion ympärillä. Otimme ajan rajallisuuden takia opastetun kierroksen ja toki sieltäkin kaikkea mielenkiintoista löytää, mutta wow-efekti jää kellotornin, Duomon ja kastekappelin kesken jaettavaksi. Vaikka kalteva torni kuinka kliseinen onkaan, loksahtaa suu silti auki sen livenä nähdessään. Kahdesta muusta rakennuksesta puhumattakaan.

Vaikka taide kuinka olennaista Italiassa olisikin, on Toscanan vähintään yhtä tunnettu anti maailmalle sen ruokakulttuuri. Saavuimme Firenzeen juuri ennen illallisaikaa ja aloimme hetken huilattuamme etsiä houkuttelevaa ruokailupaikkaa starttaamaan makumatka toden teolla. Sata metriä hotellista käveltyämme osui silmiin tuttu teksti neonputkella kirjoitettuna. Vivoli mainitaan jokaisessa Firenze-oppaassa omien sanojensa mukaan maailman parhaana jäätelöpaikkana. Paljon sanottu itse tehdyn jäätelön luvatussa maassa. Eikä turhaan. Oppaiden varoittamia jonoja ei ollut, mutta jäätelö oli juuri niin hyvää, ellei parempaakin, kuin olin muistanut. Ehdoton must, jos kaupunkiin menette!

Varsinainen illallispaikka löytyi myös hotellin liepeiltä oveen teipattujen Michelin-mainintatarrojen johdattamana. Osteria del Caffé Italiana toimii vanhassa arvokiinteistössä (Firenzenkin mittapuulla) ja koostuu etuosan kahvilasta ja pizzeriasta sekä takaosan perinteistä toscanalaista ruokaa tarjoilevasta salista. Tarjoilu oli italialaisen sulavaa, kaukana oppaiden varoittamasta ylpeydestä, joka firenzeläisistä pitäisi huokua. Tilasimme viisi ruokalajia kattavan menun (50 e) sekä pullon hyvää Chiantia (25 e). Toscanassa leipä leivotaan ilman suolaa, jotta muut maut pääsevät oikeuksiinsa. Muutamassa päivässä siihen ei oikein ehtinyt tottua, mutta loraus hyvää oliiviöljyä päälle teki siitäkin suurta nautintoa. Antipastona meille tarjottiin suuri leikkelelautanen, jossa oli suussa sulavaa prosciuttoa, paria salamia ja pateen tyyppisiä siivuja. Alkukeittona luonnollisesti Toscanan ikioma huippuhyvä ribollita. Primi piatti oli paikallisia gnudit, gnocchin tapaisia ricottasta, pinaatista ja salviasta tehtyjä palleroita. Pääruoka oli hivenen tylsä, mutta lajissaan sitä ei paljoa paremmin voi tehdä, pitkään haudutettua naudanlihaa Chianti Classico -kastikkeella ja perunapyreellä. Jälkkärinä toiminut tiramisu oli juuri niin hyvää kuin olisi voinut odottaa. Perään vin santoa ja espressoa ja makuaistit Italiaan olivat auki. Suosittelen!

Ravintolasta jatkoimme "kylille" ja mikä meno siellä olikaan. Oli Italian tasavallan 150-vuotisjuhlien aatto ja koko kaupunki kaduilla. Kuin vappuaatto, mutta hillitymmällä alkoholinkäytöllä. Toki vastaan tuli pullo kädessä kulkevia teinejä, mutta jokainen häiriötä aiheuttanut oli britti. Silmiinpistävää oli erityisesti japanilaisten ja amerikkalaisten määrä. Tuskin liioittelen, jos sanon heitä olleen 80% muutenkin valtavasta turistimäärästä. Kierrettyämme ydinkohteet seuraavana päivänä, osasimmekin jossain määrin kiertää turistihelvetit kauempaa.  Etukäteisvaraukset museoihin helpottivat elämää ja
ennakkokartoitus ravintoloista ehkäisi turhaa ruoan perässä säntäilyä.

Firenze on mukavan kokoinen 350 000 asukkaan kaupunki. Etäisyydet taittuvat helposti jalan ja henkilöautoilta pitkälti rauhoitettu keskusta on kapeine kujineen sopivan rauhallinen. Turistikrääsää myydään kaikkialla, mutta myyjät ovat aiempia kokemuksia maltillisempia. Paria kohdetta lukuunottamatta valtaisa turismi ei ole pilannut kaupunkia. Kesäsesonkina asia voi toki olla toisin.

Jatkan mahtavia ruokamuistoja seuraavassa bloggauksessa vielä tällä viikolla.
Maailman kenties parasta jäätelöä Vivolissa.

Italian 150-vuotisjuhlaa.

Italian 150-vuotisjuhlaa.


Italian 150-vuotisjuhlaa. Palazzo Vecchio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti