keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Luomu - tekopyhä trendi?

Onko luomu muuttunut elitistiseksi snobbailuksi? Onko se nykyajan anekauppaa omantunnon puhdistamiseksi vai aitoa huolenpitoa itsestämme ja ympäristöstämme?

Luomuinnostuksen alkumetreillä mieleeni tuli ajatus nykyajan luxuksen muuttumisesta. Sittemmin olen siitä muutamassa artikkelissa lukenutkin, mutta suuntaus on vain vahvistumassa. Se, minkä ennen piti näyttää mahdollisimman hyvältä ja virheettömältä, on muuttunut suurteollisuuden yliprosessoiduksi tuotteeksi. Kävellessäni supermarkettien käytäviä käyn nopeasti läpi pakkausten designia. Osittain ammatillisessa mielessä, osittain uutuustuotteita etsien, osittain myös surkuhupaisasti pohdiskellen. Mitkä ovat markkinavoimien (itseni mukaanlukien) uusimmat keinot houkutella kulut… ihminen tuotteen luo, nappaamaan paketti ja viedä se kotiin? Aiemmin pakkauksen piti kiiltää, olla värikäs ja näyttää dynaamiselta ja modernilta. Kuluttaja oli kuin Romanian Ceausescu, joka vieraili maaseudulla katsomassa viljelijöiden satoa torikojuissa. Kuuman nahistamat kasvikset korvattiin puisilla look-a-likeilla, jotta illuusio maan antimista olisi ensiluokkainen. Nykyisin kuivahyllyjen kalleimmat tuotteet ovat askeettisen yksinkertaisen näköisiä. Fontit ovat pelkistettyjä tai käsinkirjoitetun oloisia. Aivan kuin valmistaja olisi itse raapustanut etiketin laitettuaan uunituoreen tuotteen pakkaukseen. Paperi ei kiillä, se on ruskehtavaa kierrätysmatskua. Sisäpussikin näyttää naarmuuntuneelta vanhalta ikkunalta. Se, mikä aiemmin oli aitoa ja perinteistä, ei enää riitä. Kuluttaja haluaa tarinan, joka vakuuttaa hänet tuotteen käsittelyprosessin lyhyydestä. Tarinan, jossa tuottajan lähtökohdat ovat olleet kaikkea muuta kuin rikastuminen. Hän halusi tarjota asiakkailleen parasta, mitä oma maatilkku suo.

Muutos on ollut nopea. Luomu-käsite ilmaantui suomalaisiin kauppoihin viime vuosituhanteen lopulla. Sen tunnetuimpiin sanansaattajiin kuuluivat pienet, oudon näköiset ja nahistuneet porkkanat ja Reilun kaupan banaanit, jotka "ovat kai vähän niinkuin luomua". Elintarviketeollisuus hakkasi muutaman vuoden päätään seinään luomutuotteillaan, mutta päätti lopulta valjastaa tuotantolinjansa paremman tuoton innovaatioille. Tiedä sitten, pistikö maailmanlaajuinen taantuma ihmiset pohtimaan ahneuden rajoja vai johtiko glitterinkatkuinen millennium-krapula lopulta ajattelemaan uudella tavalla sitä kaikkein tärkeintä, omaa itseään ja hyvinvointia. Tai sitten ihmiset ottivat silmän käteen ja katsoivat toisiaan ja itseään. Hei me turvotaan! Itse tunnustan näistä jokaisen näkökulman.

Luin juuri Newsweekin (29.11.2010) artikkelin amerikkalaisten jakautumisesta eri yhteiskuntaluokkiin myös ruoan perusteella. Illallislautanen määrittää sosiaalista statusta siinä missä muoti teki sitä ennen. Newsweekin sanoin, ruoka on muotia. Luksusta on aina se, mistä on yleisesti pulaa. Ennen se oli maallinen mammona, kultakellot, katumaasturit, purjeveneet. Hirveä kiire oli synonyymi menestykselle. Sitä kuului ylpeänä manailla. Tänä päivänä vapaa- ja laatuaika on luksusta. Oma, hyvin hoidettu ja tuoreita kasviksia tarjoava kasvimaa aiheuttaa suurempaa kateutta kuin hehtaarin nurmikenttä suihkulähteellä. Kiirettä säälitään. Eikö sitä osaa järjestellä aikaansa paremmin? Hanhenmaksa on epäeettistä. Brassiliha hiilijalanjäljen tallomaa. Hieman kärjistettyä, mutta toivottavasti lähitulevaisuuteen katsovaa.

Se, mikä tekee sosiaalisen kuilun vähä- ja hyvätuloisten väliin, on huolestuttavaa. Yliprosessoitu purkki- ja pakasteruoka on halvinta ravintoa. K-kaupat mainostivat juuri kolmea einesburgeria yhteishintaan 99 senttiä. Sillä saa talviaikaan 2/3-pätkän kotimaista kurkkua. Voiko köyhä syödä terveellisesti? Tuloerot kuuluvat tiiviisti ja luontaisesti länsimaiseen (hyvinvointi)yhteiskuntaan. Se pistää meidät työskentelemään kovemmin. Innovoimaan. Saavuttamaan haaveita. Mutta eikö jokaiselle voisi tarjota edes mahdollisuutta terveelliseen ja maistuvaan ruokaan? Nyt ei puhuta kampasimpukoista, jättikatkiksista, balsamietikoista ja kulinaarisista hienouksista. Nyt puhutaan yksinkertaisista, puhtaista, ravintoarvonsa sisältävistä raaka-aineista, jotka tarjoavat edes mahdollisuuden terveellisiin elämäntapoihin. Hyvin idealistista ja naiivia, tiedän. Mutta voisiko järjestelmää muuttaa verotuksen tai tukien kautta terveellistä ruokaa suosivaksi? Voisiko turha sokeri ja piilorasva olla uusi tupakka, jota vainotaan hitaasti, mutta varmasti kohti totaalikieltoa? Amerikkalaiset älähtivät, kun valtio alkoi säädellä ruokakuponkien ostomahdollisuuksia ja sulki virvoitusjuomat pois niiden piiristä. Valinnanvapautta loukattiin. Selvä, valitkoon rasvan päällystämä, sokeritautinen polku, mutta maksakoot siitä! Luomuwokki 7 euroa, Big Mac Meal 10 euroa pistäisi monen pennosiaan laskevan teininkin mietteliääksi.

Onko luomu muuttunut elitistiseksi snobbailuksi? Ravinnonhankkiminen itsessään ei vaadi rehkimistä, sitä tyrkytetään kaikissa muodoissa kaikkialla. Kun kaikki tarpeet on tyydytetty, kaikki on nähty ja so last season, haluamme kokea ja maistaa jotain aitoa. Porkkanaa sellaisena kuin mummikin sitä pienenä maistoi. Lihaa sellaisena kuin kotikylän lihakauppias sitä taannoin kauppasi. Mutta onko luomu uusi premium? Markkinavoimien termi asteen verran paremmasta, joka leimautuu identiteettiin, saa vihreitä ketsuppikorkkeja ja kierrätysruskeita pahvipakkauksia pursuavan ostoskorin nostamaan meidät muita ylemmäksi ja kävelemään ilmassa hiilijalanjälkiä jättämättä? Ihan sama. Tätä aaltoa ei synnyttänyt globaalit megabrändit eikä oivaltavat mainoskampanjat. Se syntyi vastaiskuna kuluttajien vedätykselle, ahneudelle, kiiltokuvaruoalle. Se syntyi luontaisesti meistä ihmisistä kaupan käytävällä, siinä keksien ja murojen välissä, tuoteselostetta ensi kertaa lukiessamme. Se syntyi vihannesosastolla, kun päätimme maksaa 50 senttiä enemmän luomulantusta, kun työkaveri oli kehunut sen makua. Elintarvikejätit eivät ole luonnostaan pahoja. Ne myyvät, mitä me ostamme. Meillä on valinnan vapaus ja saamme juuri sitä, mitä haluamme. Toisinaan joudumme sitä vaatimaan. Huutoon vastataan onneksi aina. Kulutusta ei pidä vähentää. Se pitää suunnata toisin. On puhuttu, että maailma suistuisi nälkäkuoleman partaalle, jos luomuviljelyinnostus leviäisi köyhempiinkin maihin. Onko kohtalomme jatkossa siis syödä vain yliprosessoitua moskaa vai olisiko ratkaisua etsittävä muualta kuin luonnollisesta ruoasta, jota ihmiskunta on syönyt heti puusta laskeuduttuaan? Ei kai ruokailua korvaava nopea ravinnonjakelu tarkoita meidän kehittyvän?

Paljon kysymyksiä. Vähän vastauksia. Otan ajatuksiltani pienen aikalisän ja nautin hetkisen maan parhaista antimista. Luonnollisesti. Tehkää tekin samoin!

8 kommenttia:

  1. Olipa mukava löytää tämä blogisi.
    Hyviä näkökulmia. Viikonloppuna bloggan itsekin tästä aiheesta, annoit yhden uuden näkökulman. Kiitos.

    VastaaPoista
  2. ... ja näin löysin myös teidän bloginne! En ole "ehtinyt" moneen ruokablogiin tutustua ja tuoltahan löytyy hyvä lista alkajaisiksi. Odotellaan sun käsittelyä aiheesta!

    VastaaPoista
  3. mielenkiintoista pohdintaa luomusta, sen brändäämisestä ja ylipäätään siitä, että "puhtaudesta" tulee ruuassakin ylellisyyttä.

    Monella kaupunkilaisella on varaa ja haluakin maksaa myös siitä koreasta pakkauksesta. Olisi kuitenkin suotavaa, jos vaikkapa luomujuureksia olisi mahkuja ostaa myös irtona tai ylipäätään tuo brändäysosa jäisi ketjusta kokonan pois. Tarkoittaa käytännössä suoramyyntitoreja ja kauppahallien elvyttämistä.

    Suomi on kallis maa myös pientuottajalle. Aika näyttää, mihin suuntaan luomuilu menee, ja painaako kuluttajien ääni, kun huutajia on riittävästi.

    VastaaPoista
  4. Kiva löytää uusi mielenkiintoinen blogi!! Jos kappaleet olisivat vielä vähän lyhyemmiksi pätkittyjä, lukeminen vähän helpottuisi. Mutta täyttä asiaa kirjoitat. :)

    VastaaPoista
  5. Kirjoitus oli liian pitkä, mutta mukava huomata, että muutkin ovat huomanneet tuon tuotetarinoilla onanoimisen.
    Jos haluaa kiinnostavan tarinan tuotteen takaa, niin kannattaa katsoa, mistä päin maailmaa superhalvat Pirkka-kantarellit ja Pirkan kirsikkahillopurnukat tulevat. Pitää ihan ostata ja testata.

    VastaaPoista
  6. Hei! Mahtavaa juttua - löysin blogisi tuon luomulaatikon kautta. :)) Paaljon luettavaa täällä... jatkapa samaa rataa!

    VastaaPoista
  7. Loistavaa! Löysin blogin sanoilla "luomuelintarvike trendi", joilla omaan blogiini hiljattain on löydetty. Juuri tällaista vähän asiallisempaa puhetta olen kaivannut blogilistalleni. :)

    VastaaPoista
  8. Mahtavaa, että niin moni on löytänyt blogini ja juuri tämän tekstin kautta! :) Yhtä lailla olen itsekin löytänyt monta blogia kommentoijien takaa. On hauska lukea vanhoja tekstejä ja miettiä, onko ajattelumaailma muuttunut sen jälkeen. Tämän tekstin allekirjoitan vielä täysin. Paria muuta bloggaustani en enää. :)

    VastaaPoista