torstai 3. kesäkuuta 2010

Trattoriaa testaamassa

Sokos Hotel Tammeriin avattiin juuri uusi aidolla italialaisella ruoalla ja tunnelmalla itseään markkinoiva Trattoria. Varsinainen ravintola oli rempattu vanhan yökerhon ja sittemmin kokoustilana toimineeseen tilaan. Perinteinen Tammerin Puiston terassi oli valjastettu myös italomeininkiin. Mielenkiintoni oli luonnollisesti huipussaan, mutta ylitsepursuava saapasmaan fiiliksen ja maun hehkuttaminen toi samalla mieleen varauksen pettymykseen. "Ei se niin aitoa kuitenkaan ole." Mutta katsotaan.

Saavuimme aurinkoisena arkikesäiltana yhdeksän maissa liki täynnä olevalle terassille. Aurinko oli juuri laskemassa ja ihmiset olivat hiljalleen siirtymässä sisätiloihin ja koteihinsa. Halusimme maistaa mahdollisimman monen tyyppisiä ruokia, jotta kokonaisvaikutelma selviäisi. Kolmella hengellä saimmekin aika hyvän kattauksen. Tilasimme ruoat ja pullon kuohuvaa (tarjous 12,90 e). Skumppa saapui melko nopeasti, mutta alkuruokaa saimme odotella 40 minuuttia. Ruuhka oli juuri loppumassa, joten annoimme sen anteeksi ja pyysimme päällemme viltit auringon laskettua. Pääruokaa saimme odottaa liki yhtä kauan.

Kolmen hengen seurueemme tilasi alkuun savulohi-jokirapu -bruschettan (menulla bruchetta) (10 e) ja kanapastan (9,30 e). Yksi nälkäinen nautti Quattro Stagioni -pizzan (15 e) ilman alkupaloja. Se sisälsi parmankinkkua, jokirapuja, savulohta ja puhvelinmaitomozzarellaa. Bruschetta oli kauniin näköinen Italian lipun väreissä, mutta paahtoleivän käyttö pohjana oli hieman hämmentävä valinta. Voisiko Toast Skageniakin kutsua italialaisraflassa bruschettaksi? Täytettä oli hintaansa nähden reippaasti ja makukin oli ihan ok. Erityismaininta herkullisesta sitruunaöljystä. Kanapastalle annan heti kiitoksen, ettei sitä oltu viety kansaa syleilevään kermapohjaan. Sopivan al denteksi kypsytetyt pappardellet olivat maustettu miedosti paprikalla ja chilillä. Maku oli juuri sitä, mieto. Sinänsä ok ja antoi, mitä lupasi, mutta tuplamäärä molempia mausteita olisi tehnyt siitä paremman, mutta ei tulisen. Pizza näytti ja maistui herkulliselta. Kaupungin kenties kalleimmalta pizzalta on lupa vaatiakin paljon. Aito italiaanomaku on loihdittavissa mielestäni ainoastaan puu-uunilla, joten huraa-huuto jääköön kurkkuun.

Pääruoaksi valitsimme maksan ollessa loppu paahdettua porsaankylkeä, viikunakastiketta ja tattirisottoa (20,50 e) sekä jokirapu-mascarponerisottoa (9,30 e). Ajatus possunkyljestä, viikunasta ja tattirisotosta tuo mieleen vahvat maanläheiset maut, jotka täyttävät suun ja vievät kielen mennessään. Näin ei käynyt. Liha hajosi sulavasti suuhun, mutta kastike jäi tylsäksi. Kenties riittävä suola olisi voinut pelastaa sen, mutta itse olisin keittänyt sitä vielä enemmän kasaan makujen tiivistämiseksi. Risotto oli suoraan sanoen vetistä. Ei löysää, vaan vetistä. Tatinmakua siinä kyllä riitti, mutta vesittynyt olemus peitti sitäkin alleen. En ole yletön suolan käyttäjä, mutta risottoonkin olisin sitä kaivannut. Jokirapurisotto oli puolestaan hyvinkin kiinteää, asteen verran jopa yli makua silti huonontamatta. Ihan ok.

Tunnelma sisällä rakentui bisnesväkeen, mutta rennolla otteella. Pari pitkää pöytää seurueineen pitivät yllä puheensorinaa, joka täytti yllättävän hyvin koko puolityhjän ravintolan. Ravintolan ollessa täynnä voin kuvitella sen pursuavan torihenkeä pöytäseurueiden keskustelujen sekoittuessa toisiinsa ja kaikuen mukavalla tavalla tiiliseinistä. Sen takia taidankin piipahtaa Trattoriassa uudemman kerran vaikkapa joku perjantai töiden jälkeen ja nauttia lasillisen pari viiniä, tilata antipastoja ja katsoa, mitä ilta tuo tullessaan.

Yhteen niputettuna voin siis todeta, että kaupunki on saanut ihan ok:n italialaishenkisen ravintolan. Mikäli paikan nimi olisi ollut edelleen Tammerin Puisto, en olisi tarkastellut annoksia niin kriittisesti. Mutta jos raflan Facebook-sivuston linkkipostauksetkin ovat italialaisia ja vievät italialaisille sivuille muun markkinoinnin vakuuttaessa aitoutta, on lupauksiin vastattava. Terassin ja sisätilojen ollessa täynnä en edes hahmota keittiön kapasiteetin riittävyyttä inhimillisiin valmistuaikoihin. Toivottavasti mukana oli hiukan alkusäätöä, koska kyllä Tampere yhden korkeatasoisen italialaisravintolan ansaitsee. Vinoteca del Piemonten lisäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti