maanantai 14. kesäkuuta 2010

Hämeenpuiston Esplanadissa

Kävimme viime viikolla testaamassa Oluthuone Esplanadin ruokapuolen. Paikka sijaitsee kivenheiton päässä tulevasta kodistamme, joten toiveet olivat korkealla. Tampereen gastropub-tarjonta on jo varsin korkeatasoista, joten uusilta toimijoilta vaaditaankin melko paljon.

Yllätyksekseni Esplanadi panostaa tosissaan lähiruokaan. Tarjolla on mm. Limousin-pihvikarjan lihaa kolmelta lähitilalta. Kyseistä karjaa on ruokittu jo vuosia Plevnan panimon mäskillä, joten kiertokulkua on viety tavallista pidemmälle. Ravintola kuuluu Tampereen Panimoravintola oy:lle, jonka muita yksiköitä ovat Plevna ja Oluthuone.

Kauniina kesäiltana Hämeenpuiston terassi on täynnä ja sisätila ammottaa tyhjyyttään. Terassilla ei lue mitään ruokatarjoilusta, joten suuntaamme sisään. Käy ilmi, että ulkonasyömiseen olisi mahdollisuus, mikäli ottaa ruoan take-away -astiaan. Jäämme sisälle.

Mieleni ei tee pihviä eikä Plevnan hyviä makkaroita. Menun mielenkiintoisin annos on kasvisburgeri, jonka pihvi on tehty kotimaisista luomuhampunsiemenistä ja kasviksista. Nälkä on kuitenkin sen verran kova, että valitsen Espan Real Burgerin (9,90 e), vaikka alkujaan en kuvitellut lähteväni burgeria syömään. Mäskisämpylä ja Koskenlaskijajuusto antavat kuitenkin odotusarvoa jostain hiukan omaperäisestä mausta. Vaimo ottaa pubiruokalistalta Metsästäjän leivän (9,90 e).

Burgeri menee kaupungin kärkikastiin. Mäskisämpylä antaa makuun juuri sen omintakeisuuden, mihin tukku-/ketjukama ei pysty. Maut ovat aitoja ja maistuvat jollekin muulle kuin amerikkahötölle. Omatekoiselle burgerille ne eivät pärjää, mutta kympin burgeri tarjoaa halvemmalla enemmän kuin mikään raflaverrokkinsa. Kotitekoisampaa makua ja olemusta löytää Tampereelta vain Pispalan Pulterista.
Olen aina tympiintynyt ravintoloiden tapaan säästää ranskalaisista. Annoksen halvin osa toimii isoruokaisille usein viimeisenä henkireikänä vatsan täyttöön, joten on typerää jättää jälkeensä pihistelyfiilis ja nälkäinen köriläs poistumaan ravintolasta, jonne ei helposti enää palaa. Esplanadi ei pihistellyt. Kaiken lisäksi ranskisten mausteseos oli varsin onnistunut, vaikka näitä piilomyrkkyjä hiukan aina kammoksunkin. Mutta jos tilaan burgerin, unohdan lisäainesoimaukset. Ranskalaisten kanssa tarjoiltu ketsuppi saapuu pöytään rustiikkisessa keraamisessa astiassa, mistä plussa. Ravintolat keskittyvät aivan liian vähän yksityiskohtiin. Tunnen toistavani itseäni, kun valitan jälleen suolan puutteesta. Viikonlopun iltapäivälehdetkin toitottivat vähentämään suolaa, mutta ongelma on enemmän suolan laadussa. En ole ostanut vuosiin "tavallista" suolaa, mutta erilaisia suolalajeja löytyy kaapistani kuutta erilaista. Tuorein löytöni on Jozon vähänatriuminen jodioitu mineraalisuola. Suoloista enemmän tulevassa bloggauksessa.

Metsästäjän leipä on myös maukas. Maku on erittäin suoraviivainen ja simppeli, mutta varsin hyvä. Passeli pubiruoka. Molempien annosten jauhelihapihvi oli Limousin-karjasta. Pihvin rakenne oli hyvin kotikutoinen ja vain positiivisessa mielessä. Molemmat annokset siis loistavia hinta/laatu-suhteeltaan.

Jälkkäriksi otamme Tampereen Jäätelötehtaan vadelmajäätelöannoksen puoliksi. Erittäin hyvää, voittaa valiot mennen tullen, mutta valitettavasti häviää italialaiselle. Paikallisuus tasoittaa tilanteen. :)

Esplanadin oluttarjonta pohjautuu Plevnan oluisiin ja mikäpä sen parempaa! Burgerin kanssa nauttimani Smörre ruis I.P.A. on loistava olut, niinkuin panimon jokainen maistamani tuotos. Olenkohan jo maistanut jokaista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti