sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Kiireetön lasagne

Lasagne kuuluu suomalaisten suosikkiruokiin. Se on sisältynyt top 10 -listalle kaikissa viime aikoina lukemissani tutkimuksissa (mm. 1, 2). Ja mikä ettei. Sen voi tehdä kohtuullisella vaivalla ja se on usein koko perheen herkkuruokaa.

Valitettavan monella lasagne rajoittuu kuitenkin perinteisen, jauhelihaa ja béchamel-kastiketta sisältävän version varaan. Herkullisia vaihtoehtoja löytyy rajaton määrä. Itse olen laittanut pastalevyjen väliin mm. erilaisia sieniä, pähkinöitä ja juustoja sekä munakoisoa, punajuurta, kurpitsaa ja pinaattia. Suosikkia en osaa edes sanoa. Napolilainen, tomaattipohjaiseen lihakastike ragùun pohjautuva versio vie aina kielen mennessään. Siksipä hemmottelin sillä jälleen makuhermojani.

Tämä versio ei ole kiireisten hommaa. Aidon ragùn valmistaminen vie italialaismammalta koko päivän. Itse "oikaisin" ja hauduttelin kastiketta vajaa 4h. Hyvin sekin riitti. Ragùa kannattaakin tehdä kerralla iso satsi ja pakastaa loput, jotta tätä slow foodia voi nauttia arjen keskelläkin. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kesälomalla maistamaan ragùa sen syntysijoilla Bolognassa. :)

Lasagne Napolin tapaan

Tee ensin ragù.

Ragù
3 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli hienonnettuna
500-700 g lihaa. Itse käytin naudan sisäpaistia, porsaankyljystä sekä 2 tuoremakkaraa.
2 kg paseerattua tomaattia
2 tölkkiä tomaattimurskaa
1 rkl tomaattipyreetä
lasillinen punaviiniä
2 rkl sokeria
suolaa
pippuria

Paloittele lihat. Leikkaa paisti 4 cm kuutioiksi. Kuori makkara ja pilko pieniksi palasiksi. Kyljys menee sellaisenaan. Liha hajoaa ja luut irtoavat pitkän hauduttamisen aikana.
Ota iso kattila (väh. 5 l). Kuumenna se liedellä ja kaada sinne öljy. Freesaa sipuli ja heitä lihat mukaan vähitellen, jotta pääset ruskistamaan kaikki palaset kauttaaltaan. Kun kaikki pinnat on ruskistettu, laita mukaan tomaattipyree. Kippaa sitten kyytiin viini. Pienennä lämpö miedolle ja perään kaikki tomaatit. Lorauta pataan sokeri. Anna hautua niin kauan kuin maltat, mutta vähintään pari tuntia. Käy hämmentämässä tunnin välein. Jossain kohtaa kastike alkaa, ainakin minulla, aina pulputa yli kattilan, jolloin laitan kannen päälle, mutta hiukan raolleen. Puoli välissä haudutusta maustan soosia hillitysti suolalla ja pippurilla. Koska maut tiivistyvät ajan kanssa, kannattaa lopullinen maustaminen jättää loppumetreille.

Lasagnen täyte

Lihapullat
250 g naudanjauhelihaa
1 muna
1 dl lehtipersiljaa silputtuna
100 g parmesaania
suolaa
pippuria

Sekoita ainekset hyvin keskenään. Ota rkl taikinaa kerrallaan käteen ja muotoile pieniä lihapullia.

7-8 dl ragúa
2 tuoremakkaraa porsaanlihasta (salsicciaa, jos löytyy)
lasillinen valkoviiniä
250 g ricottaa
250 g mozzarellaa siivutettuna
250 g parmesaania raastettuna
lasagnelevyjä

Lämmitä suuri pannu, lorauta hiukan öljyä ja paista lihapullat kypsiksi. Laita pullat jäähtymään kippoon ja paista makkarat kauniin ruskeiksi. Kun makkarat ovat ruskistuneet, pienennä lämpöä ja kaada valkkari pannulle. Anna sen haihtua ja imeytyä makkaroihin. Ota ne pois pannulta, poista kuori ja siivuta ohueksi. Laita siivut lihapullien joukkoon ja kaada sekaan 3-4 dl ragúa ja sekoita.

Lämmitä uuni 200 °C.

Kippaa ricotta kippoon ja laita sekaan 2 rkl ragúa.

Ota esiin lasagnevuoka. Kaada pohjalle 3 dl ragúa. Lado päälle kerros lasagnelevyjä. Levitä ricotta levyjen päälle kokonaan. Lado mozzis ricottan päälle. Kaada mukaan lihapulla-makkaraseos ja raasta päälle n. 100 g parmesaania. Lado uusi kerros lasagnelevyjä. Levitä päälle loput ragústa niin, että se peittää koko pinnan. Raasta päälle loput parmesaanista.
Laita lasagne uuniin 40-50 minuutiksi, kunnes pinta on kauniin ruskea, mutta ei palanut. Nosta tarjolle, mutta anna levätä ja kerätä makuja kokoon 10 minuuttia. Kaada lasiin italialaista punaviiniä, leikkaa lautaselle pala ihanan höyryävää ja venyvää lasagnea ja nauti.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Burgeria ja ketsuppia kotikonstein

Olin haaveillut kauan tekeväni itse hampurilaisia täysin alusta asti: sämpylät, pihvit ja ketsuppi. Nyt oli aika. Laitoin sämpylätaikinan kohoamaan ennen piipahdusta mökillä. Iltapäivällä se olikin jo täyttänyt koko kulhon. Vaimo puristeli kasaan pihvit ja minä pilkoin ketsuppiaineksia. On uskomatonta, kuinka terveellisistä ja fresheistä aineksista pikaruokateollisuuden pilaama tomaattikastike oikeasti koostuukaan! Maku on eittämättä ketsupin, mutta suukokemus jotain aivan muuta. Tältä ketsuppi oikeasti maistui ennen teollisuuden muovaamaa näkemystä siitä.

Ostin torilta punaisia ja keltaisia tomaatteja, joista päätin tehdä kahdenlaista soosia. Koska kaapista löytyi vain punaista balsamicoa eikä punaviinietikkaa, tuli toisesta ketsupista hyvin tummaa. Keltaiseen versioon käytin valkoviinietikkaa. Maku oli molemmissa loistava. Tomaattien laatu ratkaisee eli mikäli et löydä esim. torilta tarpeeksi makeita, voit kokeilla kirsikkatomaatteja tai tomaattimurskaa.
Tarkoitus oli uppopaistaa kunnon ranskalaisia kylkeen, mutta koska unohdin ostaa öljyä, paistoin perunankuoria uunissa rapeiksi. Hyvää tuli niinkin. Ja kevyempää.

Kokonaisuutena maku oli toisesta maailmasta verrattuna mihinkään ravintolassa syömääni burgeriin. Kaiken lisäksi hampurilaisateria oli melkeinpä terveellinen! Toki pullasämpylä ja pekoni sitä hiukan verottavat, mutta jälkifiilis suussa ja vatsassa ei ole rasvan kyllästämä.

Ketsuppi
1 kg tomaatteja puolikkaina tai tomaattimurskaa
1 iso punasipuli, pilkottuna
1/2 fenkoli, pilkottuna
1 varsiselleri, pilkottuna
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä, kuorittuna ja pilkottuna
3 valkosipulinkynttä, pilkottuna
1/2 chili, pilkottuna, siement pois
1 puntti basilikaa, lehdet nypittynä, varret pilkottuna
1 rkl korianterin siemeniä
2 dl punaviinietikkaa
3 rkl muscavado-sokeria
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Kuumenna pannu ja lorauta sille öljyä. Laita mukaan sipuli, valkosipuli, fenkoli, selleri, inkivääri, chili, basilikanvarret ja korianterinsiemenet sekä suolaa ja pippuria. Paista hiljakseen 15 minuuttia, kunnes seos on pehmeää. Kaada mukaan tomaatit ja loraus vettä. Hauduta matalalla lämpötilalla, kunnes neste on haihtunut puoleen. Heitä mukaan basilikalehdet. Surauta seos blenderiin tai soseuta sauvasekoittimella. Siivilöi ketsuppi 1-2 kertaa. Laita se puhtaaseen kattilaan ja mukaan sokeria ja etikkaa. Laita kattila tulille ja hauduttele, kunnes seoksen koostumus alkaa vaikuttaa ketsupin vahvuiselta. Maistele ja fiksaa mieleiseksesi esim. sokerin, suolan ja etikan osalta.
Laita ketsuppi steriloituun pulloon tai astiaan, jossa sen pitäisi säilyä kylmässä monta kuukautta.

Hampurilaissämpylä
5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl vettä
1 dl maitoa
2 rkl oliiviöljyä
1/2 pussia kuivahiivaa
suolaa
seesaminsiemeniä

Sekoita jauhot, vesi ja maito keskenään ja anna levätä hetki. Sekoita mukaan hiiva ja oliiviöljy. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Lisää jauhoja tai vettä tarvittaessa. Laita taikina kohoamaan 2-3 tunniksi. Muotoile taikinasta haluamasi kokoisia, melko litteitä sämpylöitä ja anna niiden kohota vielä hetki. Lämmitä uuni sillä välin 200 asteeseen. Voitele sämpylät maidolla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista uunissa 15 min. Anna sämpylöiden jäähtyä ja halkaise ne. Tuloksena sämpylä, joka oikeasti maistuukin eikä ole pelkkää teollisen prosessoinnin pullahöttöä.

Burgeripihvit
500 g paistijauhelihaa
1 punasipuli silputtuna
1 muna
1 kourallinen leivänmuruja/korppujauhoja
1-2 rkl korianterinsiemeniä murskattuna
ripaus juustokuminan siemeniä murskattuna
1 tl dijonsinappia

Sekoita ainekset keskenään. Muotoile ne haluamasi kokoisiksi pihveiksi ja paista pannulla meheviksi. Varo paistamasta liikaa, ettei ne kuivu.
Lisäys: Lukijapalaute kommentoi turhaa korppujauhojen käyttöä, mikä useimmissa tilanteissa pitää paikkansa eli ne voi toki jättää pois.

Oma burgerini koostui näistä aineksista:
- kunnon cheddaria (ei sulatejuustoversiota)
- jääsalaattia
- tomaattia
- rapeaksi paistettua pekonia
- omatekoista ketsuppia (kahta laatua)


tiistai 25. toukokuuta 2010

Maksaa ja nokkosia

Skotlannin reissua suunnitellessa tarjoutui Ahlmanin Puutarhapäivänä 20.5. loistava tilaisuus Ylämaiden hurjannäköisen lehmärodun lihalla herkutteluun. Highland-karja on kuin luotu elämään kilttipukuisten ja viskihuuruisten skottien kanssa. Lue sen taustoista tarkemmin täältä.
Highlandin liha on nautaa tummempaa ja maukkaampaa. Lisäksi siinä on (Skotlannin yliopistotasoisen maatalousoppilaitoksen mukaan) vähemmän rasvaa ja kolesterolia sekä enemmän rautaa ja proteiineja kuin keskivertaisessa naudanlihassa. Ahlmanilla myytävä liha on peräisin Kangasmäen Highland -luomutilalta, jonne olenkin jo sopinut tekeväni kesäreissun ensi viikolla. Olen kokeillut aiemmin Highlandin jauhelihaa sekä sisäfilettä, josta tein kerrassaan loistavan Tournedos Rossinin. Tällä kertaa kassiin tuli jauhelihaa sekä maksaa.

Perjantaina oli maksan vuoro. Olen syönyt monia kertoja loistavaa maksaa, mutta parin hyvän omakokkailun jälkeen viimekertainen huono kokemus vähän säikäytti. Tarkoituksena oli päästä turhasta maksakammosta eroon ja onneksi näin myös kävi. Tein klassisen venetsialaisen maksaruoan, jonka lisukkeiksi paistetun maksan kera tulee sipulia ja polentaa. Yksinkertaista ja nopeaa. Highland-versiona vieläkin parempaa. Salvia tuo kivan pikku lisäsäväyksen.

Maksaa venetsialaisittain
kahdelle

250 g maksaa
2 keskikokoista sipulia renkaina
puoli punttia persiljaa silputtuna
1/2 dl valkoviiniä
polentaa pakkauksen ohjeen mukaan, joko löysänä vellinä tai paistettuina/grillattuina palasina
(tuoretta salviaa)
suolaa ja pippuria
voita
oliiviöljyä

Leikkaa maksa ohuiksi siivuiksi. Laita isolle pannulle liedelle ja voita sulamaan. Lorauta hiukan öljyä mukaan. Paista sipuli ja salviaa, kunnes sipulit alkavat ruskistua. Lorauta viini mukaan ja anna hautua kannen 15 minuuttia välillä sekoittaen. Siirrä sipulit pannun reunalle ja laita maksat tulille. Paista muutama minuutti, kunnes ne alkavat ruskistua. Käännä ja anna paistua vielä hetki. Asettele maksa, sipuli ja polenta lautaselle ja koristele persiljalla ja salvialla.


Lauantai pyhitettiin kokonaan ruoalle. Lähdimme aamupäivällä mökille keräämään nokkosia. Ajatus oli minulle varsin villi, mutta luettuani nokkosen ravintoarvoista ja herkullisen tuntuisista resepteistä, olin innolla mukana kyykkimässä. Aloitimme nokkosmaistelun helposta päästä, nokkospestosta. Eilisen lounassalaatin lisäksi laitoin sitä herkulliseen pizzaan mehukkaiden tomaattien kera. Taitaa olla vielä monta nokkosmetsää edessä tänä kesänä!

Seuraavaksi kerron lauantain ultimate-burger -experiencestä. Tee-se-itse -sämpylät, -pihvit ja -ketsuppi!

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Ruokaleffoja

Aloin yhtäkkiä miettiä ruoan ilmenemistä elokuvissa. Mitä ruokaleffoiksi kutsuttavia elokuvia muistin, mitä unohtumattomia kohtauksia, kenties jopa ruokalajeja. Muistelun lopputulos oli yllättävän niukka, vaikka taannoin itseäni leffafriikkinä pidinkin. Päätin turvautua nettiin, jos se palauttaisi silmänruokaa mieleen.

Ruoan ja elokuvan liittoa käsitellään netissä laajalti. Suosituimpia ovat Top 10 -listat, jollaisen olisin itsekin halunnut tehdä. Rankkauksia löytyy blogeista, leffaportaaleista, printtilehtien www-sivuilta sekä luomuekohenkisiltä sivustoilta. Nälkä kasvaa syödessä ja näitä sivuja selaillessa. Samoin kerääntyy myös katsottavien leffojen lista. Kuvittelin, että olen nähnyt liki kaikki näkemisen arvoiset pätkät, mutta erehdyin karkeasti. Yleisin ykkösruokaleffa oli Big Night, jota en muista edes nähneeni. Yhtä hämärä muistikuva minulla on kiinalaisesta, Ang Leen klassikosta Eat Drink Man Woman sekä The Cook the Thief His Wife Her Loverista. Vielä vieraampia rainoja on Babette's Feast. Kaikki siis must-see -listalle. Uudestaan voisi katsoa myös ihqn Fried Green Tomatoes.

Omista ruokaleffamuistoista nousee ensimmäisenä mieleen viimevuotinen Julie & Julia. Etelävaltioiden tuhdimpaa ruokakulttuuria lämmöllä esittävä Soul Food oli jäänyt myös hyvin mieleen, vaikka ei leffana sen ihmeempiä tarjonnutkaan. Erään lempileffoistani, Mafiaveljien, ruokahetket ovat legendaarisia ja päätyipä konnien kokkailut myös kirjan kansien väliin ja omien keittokirjojeni joukkoon. Ja kukapa ei muistaisi Chocolatin suussa sulavia suklaakohtauksia? No Reservations tyydyttää romantiikankin nälkäisiä samoin kuin nuudeleihin uppoutuva The Ramen Girl.

Draamaa enemmän minua kiinnostaa 2000-luvulla huiman suosion saaneet ruokaa käsittelevät dokumenttielokuvat. Safkadokkareista olen tähän mennessä nähnyt vasta Food Inc. (katso se!), Super Size Me sekä The World According to Monsanto. Jälkimmäisen voi katsoa suomeksi tekstitettynä täältä sekä ilman tekstejä mm. YouTubesta!
Esiin nousi tukku mielenkiintoisia pakko-katsoa -filkkoja, joista mainittakoon:

Fresh (2009)
King Corn (2007)
Food Fight (2008)
The Future of Food (2004)
The Garden (2008)
The Real Dirt on Farmer John (2006)
Dirt: The Movie (2009)

Valitettavasti useimmat dokkareista eivät pääse Suomessa levitykseen, joten vaihtoehdoksi jää niiden etsiminen "muista jakelukanavista". Sääli. Toivomuksia voi lähettää toki Ylelle.

Tämän kirjoittamisen jälkeen nousee mieleen varmasti useita melkein unohtumattomia ruokaleffoja ja -kohtauksia, joten niistä tuonnempana, kun muisti palailee taas pätkittäin.

PS. Oletteko huomanneet, että ärsyttävän usein elokuvissa näyttelijät eivät syö edessä olevaa ateriaansa? He istuvat raflassa, tilaavat ruokaa ja juttelevat keskenään, mutta eivät nauti palastakaan.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Lihalakon kääntöpuoli

Näin alati tyhjenevien lihakaukaloiden aikana on hyvä muistaa, että:
  • Maailman karjatalous tuottaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin liikenne. Tieto kävi ilmi YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO:n raportista vuonna 2006.
  • Karjatalous tuottaa 36 prosenttia ihmisen aiheuttamista metaanipäästöistä. Metaani on 23 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu, jota syntyy sekä märehtijöiden ruuansulatuksessa että eläinten lannasta. Yksi lehmä röyhtäilee päivässä ilmoille helposti 250 litraa metaania.
  • Karjatalous tuottaa 36 prosenttia ihmisen aiheuttamista metaanipäästöistä. Metaani on 23 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu, jota syntyy sekä märehtijöiden ruuansulatuksessa että eläinten lannasta. Yksi lehmä röyhtäilee päivässä ilmoille helposti 250 litraa metaania.
  • Karjatalous tuottaa myös yhdeksän prosenttia ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Eläinten laitumien ja rehupeltojen tieltä kaadetaan metsiä, jotka muutoin imisivät hiilidioksidia. 
  • Lisäksi karjatalous tuottaa 65 prosenttia ihmisen aiheuttamista ilokaasu- eli typpioksiduulipäästöistä. Typpioksiduuli on 296 kertaa haitallisempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi, ja sitä syntyy pääasiassa karjan lannasta.
  • Pelloille levitettävän lannan ja lannoitteiden fosfori rehevöittää vesistöjä. Karjatalous on maailman suurin yksittäinen vesistöjen saastuttaja, ja karja myös kuluttaa valtavat määrät makeaa vettä verrattuna kasvien kasvatukseen. 
  • FAO:n arvion mukaan karjatalous käyttää 30 prosenttia maapallon sulasta pinta-alasta ja 70 prosenttia kaikesta maatalousmaasta. 
  • Japanilainen karjataloutta tutkiva instituutti puolestaan laski, että kilo naudanlihaa kuluttaa yhtä paljon energiaa kuin 100 watin hehkulamppu palaessaan 20 päivää.  
  • Jos jokainen amerikkalainen vähentäisi lihansyöntiään viidenneksen, ilmastonmuutoksen kannalta vaikutus olisi sama kuin jos jokainen amerikkalainen vaihtaisi tavallisen bensiinikäyttöisen henkilöautonsa hybridiin, osin sähkökäyttöiseen autoon.
  • FAO arvioi ihmiskunnan lihan kulutuksen kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä.

Lähde: Anu Partanen, Image 4/2008

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Valkovihreä vappumenu

Joillekin vappu on punainen. Toisille se esittäytyy karnevaaliväreissä. Oma vappuni oli tänä vuonna valkovihreä.

Halusin tehdä vappuna mahdollisimman hyvää ruokaa. Aikani lehtiä ja kirjoja kahlattuani osui silmiin pari ruokalajia, jotka tuntuivat juuri sopivilta. Parsakausi alkaa olla parhaimmillaan, joten halusin avata sen omassakin keittiössä alkuruoan muodossa. Tuloksena oli parsa-minttu-sitruunarisotto. Jälkkärin tekemiseen ei saanut mennä paljoa aikaa ja passiohedelmä-pannacotta basilikasiirapilla kuulosti täydelliseltä. Huomasin heti, että molemmat annokset ovat valkovihreitä ja päätin ottaa sen koko menun teemaksi. Pääruoka muuttui samalla ongelmaksi. Valkovihreät ajatukset veivät lopulta kesäkurpitsaan ja pieni nettiselailu kalkkunalla täytettyihin kesäkurpitsoihin pestopastan kera. Pyrin yleensä välttämään risoton ja pastan tarjoamista samalla menulla, mutta koska kyseessä ei ollut varsinainen pasta, annoin itselleni periksi.
Jouduin jättämään hankalammin löydettävät ainesostot vappuaattoon. Elintarviketyöläisten lakon myötä kalkkunan- ja kananjauheliha piti vaihtaa possuun, joka toimi yhtä hyvin ja pysyi tarpeeksi paljon värilinjojen sisällä.

Alkumaljoiksi teimme mimosat eli Gallianolla ja tuorepuristetulla appelsiinimehulla maustetut kuohuviinidrinkit. Toimii, kuten myös risoton hämmennyksen pidentyessä toiset maljat kuohuviinistä ja vaimon sitruunajuomasta.
Risotto oli varsin pirteä ja toimisi toki loistavasti yksinäänkin arki-illallisena/lounaana. Parsan maku jäi hiukan sitruunan alle, joten pieni parsahimotus jäi vielä kytemään. Sitruunan ja parsan kumppanina Dopff & Irion Muscat toimi hyvin.
Täytetyt kesäkurpitsat olivat maukkaita ja kesäisen freshejä. Toimisivat ihan parhaiten mökkiterassilla. Viljanjyvää ja riisiä muistuttava orzo-pasta oli hauska lisuke pestoon sekoitettuna. Jälkkäriksi tehty "jännä" pannacotta passiohedelmäraidalla ja basilikasiirapilla oli mainio ja herätti ajatuksia basilikasiirapin monikäyttöisyydestä niin jälkkäreissä mutta myös salaateissa. Keittiömme tuleva hittituote! Makeaksi kruunuksi valittu Kracher Beerenauslese Cuvée oli loisto-ostos ja toimi ko. ruoan kanssa yllättävänkin hyvin kuin myös ihan itsekseen.

Parsa-minttu-sitruunarisotto
1 annos perusrisottoa (resepti esim. täällä, käytä kasvislientä)
1 nippu parsaa
1-2 sitruunaa maun mukaan, kuori raastettuna, mehut puristettuna
1/2 punttia tuoretta minttua lehdet irrotettuina ja kevyesti pilkottuna
parmesaania raastettuna

Kuori parsat noin puolesta välistä alas asti. Napsauta varret poikki niin alhaalta kuin ne luontevasti katkeavat. Pilko varret ohuiksi siivuiksi, mutta jätä 2-3 cm:n nuppu ehjäksi. Aloita risoton teko ohjeen mukaan ja kun alat kaataa lientä, niin kaada heti puolet ja lisää parsat joukkoon. Jatka ohjeen mukaan. Kun risotto alkaa olla al dente, kaada sitruunaraaste ja -mehu joukkoon sekä heitä mukaan minttu. Raasta joukkoon reippaasti parmesaania ja laita sekaan nokare voita ja hämmennä. Maista ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa heti.

Kalkkunalla, kanalla tai possulla sekä artisokalla täytetyt kesäkurpitsat
2 isoa kesäkurpitsaa
400 g jauhelihaa (kalkkuna, kana tai possu)
2-3 rkl ranskankermaa
0,5-1 dl artisokansydämiä tölkistä, pilkottuna
2 tl kuivattua oreganoa
1 dl raastettua parmesaania
2 rkl korppujauhoja
suolaa
pippuria

Laita uuni 200°C. Halkaise kesäkurpitsat pituussuunnassa. Koverra niistä "kanootit" lusikalla (tai jäätelökauhalla). Ota kulho ja sekoita siinä jauheliha, ranskankerma, pilkotut artisokansydämet, hiukan parmesaania ja oregano. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita kurpitsat pellilla. Lusikoi niihin lihaseos. Ripottele päälle korppujauhoja ja raastettua parmesaania. Laita ne uuniin 10-12 minuutiksi tai kunnes juusto alkaa tummua.

HUOM! Jos haluat tarjota lisukkeena orzo-pastaa, laita pastavesi kiehumaan yhtä aikaa, kun laitat uunin päälle. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi, kaada vesi pois, valuta ja sekoita pestoa joukkoon maun mukaan.

Pannacottasta kertoo vaimo tarkemmin, jahka ehtii koneen ääreen.