sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Viikonlopun lehtikatsaus

Viikonlopun alku sujui varsin maukkaissa merkeissä. Uusimmissa Viini- ja Glorian ruoka&viini -lehdissä löytyi runsaudenpulaa houkuttelevista resepteistä. Ensimmäisenä makuhermoon osui Viini-lehdessä ollut Farangin osakkaan, Tomi Björckin, resepti Kampasimpukkaa, tamarindia ja paahdettua pähkinää. Olen muutaman kerran testannut tamarind-tahnaa, mutta en ole pystynyt muodostamaan siitä mielipidettä. Sen pistävän voimakas maku on yhtä aikaa ärsyttävä, mutta jotenkin houkutteleva. Uskon, että sen potentiaali on paljon suurempi kuin niissä ruoissa, joita olen kokeillut. Kampasimpukan kumppaniksi se tuntui aivan liian voimakkaalta, mutta jos paljon mainetta niittäneen raflan kokki kertoi ottaneensa annoksen listalle asti, oli sitä ehdottomasti kokeiltava. Ja se kannatti. Tamarind toimi salaattikastikkeen pohjana, joten sen määrää oli tarkoin seurattava, ettei se valtaisi koko makua ja peittäisi salaatin värisävyjä. Lopputulos oli kerrassaan loistava. Ties kuinka montaa kampasimpukka-annosta maistaneena sijoittuu tuo top vitoseen. Mutta olkaa tarkkana sen tamarindin kanssa!

Pääruoaksi nautimme Glorian ruoka&viini 1/2010 -lehdessä ollutta Sitruunassa ja yrteissä marinoitua kikherne-kanapataa. Olen jotenkin innostunut kokonaiseen kanaan. Sen paloittelu ei ihan vielä suju kädenkäänteessä, mutta lopputulema alkaa olla ihan mallikas. Kuten niin monesta keittokirjasta olen lukenut, antaa kokonaisen kanan aromit aivan uusia ulottuvuuksia rintafileisiin tottuneelle kotikokille. Ennen halveksimani koipi- ja reisipalat alkavat olla suurinta herkkua pitkään muhineissa pataruoissa. Laitoin kanan marinadiin edellisenä päivänä. Pelkkä marinadin valmistaminen vakuutti, että ruoka toimii. Lopputulos oli jotain italialaisen ja ranskalaisen keittiön välimaastoa ja fiilis oli kuin olisi istunut Välimeren rannalla olevan maalaistalon ruokapöydässä.

Jälkkäriksi vaimo oli leiponut Glorian r&v 2/2010:stä löytyvän sisilialaisen pääsiäiskakun, cassatan. Kertokoon leipuri siitä itse tarkemmin.

Koska ilta jatkui hyvin spontaanisti Petri Nygårdin keikalla Senssillä (älkää edes kysykö), muodostui lauantaista tavallista suurempi taakka silmäluomille. Hyvää ruokaa oli silti saatava, mutta kohtuullisella vaivannäöllä. Samaisesta Glorian r&v 1/2010:stä löytyi takuuvarma herkullinen alkukeitto vaniljalla maustetusta kukkakaalista. Soppa oli juuri niin kuohkea ja herkullinen kuin olin toivonutkin. Päälle ripotellut retikan kuutiot olisi pitänyt malttaa leikata brunoise-kokoisiksi, mutta eipä nuo hivenen raffimmat palasetkaan huonoja olleet. Alkoivat vain upota keittoon vauhdilla.

Pääruoaksi oli melkoinen luxus-pikaruoka, Sahramilla maustettu jättikatkarapu-sitruunapasta. Resepti löytyi Glorian ruoka&viini 2/2010-lehdestä. Oikaisin melkoisesti käyttämällä kuivapastaa ja lisäämällä sahrami kastikkeeseen eikä kotitekoisen pastataikinan mausteena. Lopputulos oli suussasulavan pehmeä ja ylellisen makuinen. Helppo ja nopea resepti toimii parhaiten väliruokana italialaisessa menussa, mutta oli maittava ihan pääruokanakin.

Keiton ja katkispastan juomakumppaniksi kokeiltiin paljon kehuja saanutta Cono Surin uutuusluomuskumppaa. Se osoittautui vaaralliseksi juomaksi ja soveltuu parhaiten kilistelyyn, ei niinkään ruokajuomaksi, vaikka ei se toki pahalta sellaisenakaan maistunut. Vaaralliseksi siksi, että sen kevyt ja raikas maku tekee juomisen aivan liian helpoksi ja voisin hyvin kuvitella sen loppuvan piknikillä kesken alkumetreillä.

Kanapadan vaiheita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti