maanantai 22. maaliskuuta 2010

Pari löytöä

Tein perjantaina kaksi löytöä, jotka varmasti ovat joillekin ennestään tuttuja. Kävin ensimmäistä kertaa lounaalla Elsassa, joka avattiin lokakuussa Tampereen Otavalankadulle. Kyseessä on aitoa suomalaista ruokaa tarjoileva ravintola, jonka lounasmenu (buffet) oli juuri sitä: pottumuusia ja palapaistia sekä paneroitua turskaa. Salaattipöytä oli kohtalaisen kokoinen, mutta sitäkin monipuolisempi. Vaikutuksen tekivät ihan itse tehdyt mustapapu-sipulisalaatit, lämpimät suussasulavat sämpylät ja (vaikka omaan ruokavamman osaan kaloista) kolme erilaisissa maustekastikkeissa olevaa kalakippoa. Alkukeitoksi oli mustajuurikeitto. Ruoka oli rehellistä ja aitoa suomalaista, joka ei selittelyjä kaipaa. Ihan kuin äidin tekemää, mikä on paljon sanottu lounasruoasta. Palvelu oli lounasajan huomioiden ensiluokkaista. Jokainen henkilökunnasta tervehti aidon oloisesti. Keittoastia korjattiin lämpimän ruoan hakureissun aikana. Harvemmin lounasta maksaessa kysytään, mitä ateriasta piti. Sekin tehtiin. Poislähtiessämme huomasimme, että jälkkäriksi olisi vielä ollut tiramisua, mikä jäi hiukan harmittamaan, mutta siitä voi syyttää vain itseä. Lyhyesti sanottuna, on typerää, että pidin tuota lounaskäyntiä erittäin hyvänä, koska kaikki sujui juuri niin kuin kaiken pitäisikin sujua. Mars ottamaan mallia ravintoloitsijat!

Ystäväni Kari kuuli sushi-illasta ja vinkkasi poikkeamaan Hallituskadun East Asia Marketissa. Olin pitänyt sitä yhtenä monista itämaisista kaupoista, joista olen vakkarini valinnut, mutta totuus oli enemmän. Kauppa oli ainakin tuplasti muita isompi ja valikoima todella laaja. Kiersin hyllyjä ihastellen kaikkia niitä aineksia, joihin olen resepteissä törmännyt, mutta joita luulin, etten kotikaupungistani saa kuten kimchiä ja taskuravunlihaa. Pakastealtaista bongasin mitä eksoottisempia mereneläviä. Sushiainekset olivat liki puoleen hintaan markettien hinnoista ja sushiriisivaihtoehtojakin oli useita. Liikkeen myyjä tuli kysymään selkeällä englanninkielellä, etsinkö jotain tiettyä ja vastasin, että ihastelen vain valikoimaa. Ja tulen ihastelemaan pian ihan ajan kanssa.

Tästä tulikin mieleeni, että tarviipa kirjoittaa pian stooria kaikista ruokashoppailupaikoista, joista käyn tietyt ainekset hakemassa. Tampereella kun kaiken löytämiseen vaaditaan hieman aikaa ja vaivaa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti