sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Makumatkoja

Viikonloppuna seilattiin gastromaailman monilla rannoilla. Perjantaina oli vuorossa susheja. Minulta kysyttiin kerran, minkä ruoan valitsisin, jos joutuisin syömään sitä joka päivä elämäni loppuun asti. Vastaus oli sushi. Paitsi että se kuuluu maunkin puolesta lempiruokiini, se on kuin keitetty peruna - siihen ei hevin kyllästy. Sushi-termi kattaa tietenkin äärettömän kirjon erilaisia ruokalajeja, mutta ihan maki-rullilla ja nigireillä voisin pitää itseni hengissä hymyssä suin.

Alunperin tarkoitukseni oli panostaa hieman tavallista enemmän ja kokata mitä erikoisempia susheja. Kirjastossa lainassa ollut sushikirja osoittautui kuitenkin niin haastavaksi, että päätin kulkea matalamman aidan kautta. Ihan kiva setti japaninherkkuja silti tuli. Mukana oli California rollseja, munakassushia, maki-rullaa, nigireitä ja kylmäsavulohi-avocado-sitruunamajoneesisusheja. Riisin keittäminen on yllättävän hankalaa puuhaa. Vaikka olemme tehneet susheja jo tusinan kertaa, on riisi aina eri makuista. Pitäisi joskus laittaa aineita tarkalla mitalla, jotta lopputulosta voisi säätää seuraavalla kerralla. Onneksi sushi on ollut joka kerta hyvää, vaikka riisin maku ja rakenne vaihteleekin. Sushien kylkeen otin takuuvarman Yalumban Rieslingin (uusi upea etiketti!).

Lauantaina oli vuorossa ranskalainen ilta. Olen puolen vuoden aikana paneutunut jossain määrin fransmannien klassikkoruokiin. Vietämme pääsiäisen Pariisissa ja tarvitsen jonkinlaista kosketus- ja vertailupintaa ranskalaisiin makuihin ja tekniikoihin, jotta reissun herkuista voisi oppiakin jotain. Tarkoituksena oli tehdä alkuun simpukoita, mutta lauantai-iltapäivällä ei sellaisia Tampereen keskustan alueelta enää löytynyt. Jääkaappi pursusi tavaraa, joten etsin jotain klassikkoa, jota voisi saada "tähteistä" aikaan. Löytyi Tyler Florencen loistava, suussasulava katkarapu-bisque -resepti, jonka kanssa simpukoille valittu Yalumban Pinot Grigio toimi varsin mallikkaasti. Julia Childin Ranska-raamattu opasti Roquefort-piiraan pariin. Taikina jäi hivenen kuivaksi ja vajaaksi, joten täytettä tuli laitettua hiukan liian ohkainen kerros. Pinta tummui melkoisesti, mutta maku oli juuri kohdillaan. Roquefortin pistävyyttä taitettiin kermajuustolla. Tuollaisena piiras toimisi parhaiten leikattuna pieniksi cocktail-paloiksi. Illan kruunasi Yle Teemalta tullut iki-ihana Cherbourgin sateenvarjot. Pitkään aikaan paras hinta/laatu-viinilöytö, ranskalainen Hob Nob, jäi arvattavasti Roquefortin jalkoihin, mutta leffan kera nautittuna se on loistovalinta.

Sunnuntai kului osittain työn merkeissä, joten kokkailu venyi myöhään iltaan ja jääkaappivarastosta taiottiin lautaselle varsin mainio ja simppeli fenkoli-sipuli-tomaattipasta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti