keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

I ♥ MEAT

Moni asia loksahti paikoilleen luettuani Michael Pollanin "Oikean ruoan puolesta" -kirjan. Pääsanoma pitäisi olla selvä pelkällä talonpoikaisjärjellä, mutta kaikki se tieto koottuna yksiin kansiin pistää ajattelemaan kaikkia ymmärtämiäni asioita kerralla ja hahmottamaan siten kokonaisuutta. Kokonaisuutta, jonka olennainen osa on jokainen ruokaa syövä ja ostava ihminen. Kirjasta ei tullut minulle Raamatun korviketta, mutta suosittelen kutakin lukaisemaan sen läpi. Teksti on yhtä helppolukuista kuin normaali lehtiartikkeli ja pokkari maksaa 7,90. Jos et silti jaksa/viitsi/kiinnostu, niin sisäistä kirjan ydinsanoma: Syö ruokaa. Sopivasti. Lähinnä kasviksia.

Luin kirjan juuri ennen koululaisten "pakollinen kasvisruokapäivä" -keskustelua. Olin Facebook-päivityksissäni välillä pelännyt, että sorrun vauhkoiluun oikean ruoan puolesta, mutta kansan ääni osoitti huolen turhaksi. Liha on suomalaisille kirjaimellisesti pyhä lehmä. On uskomatonta, mikä ruutitynnyri sulkeutuneissa könsikkäissä kyti, kun pojan lautaselle ei annettu lounaalla ruhon palasta. Jos koulukiusaaminen olisi herättänyt yhtä paljon keskustelua, olisi koulun pihalla STV:n äijä valvomassa välitunteja. On uskomatonta, mitä muuten täysijärkiset päättäjät ja kadunmiehet laukovat suustaan yhden arkilounaan rakenteen muuttamisen tähden. "Kyllä lasten täytyy saada kaikkia kasvamiseen tarvittavia vitamiineja. Onneksi illalla on tarjolla uunimakkaraa ja pakastelohkoperunoita, ettei poika aivan kuihtumaan pääse. Mitä salaattia? Justhan se poika veteli koulussa rehuja! Ja jos tulee jotain menoa, niin onhan siellä pakkasessa sitä pizzaa. Ai mihin treeneihin? Ei toi meidän Sami oo oikein liikunnallista tyyppiä. Me hankittiin just se Wii ja sen kanssa se kyllä tykkää hosua, heh!"

Älkää ymmärtäkö väärin. Rakastan lihaa. Pidän sitä vain yhtenä lukemattomista raaka-aineista. Termi liha on sinällään yhtä ympäripyöreä kuin kasvis ja leimaa ruokaa samalla tavalla aivan turhaan. On uskomatonta, kuinka huono brändiarvo kasvisruoalla onkaan. Kasvisruokahan on kettutyttöjen idunjyrsintää. Eihän siitä tuu täyteen ja jää ne B-vitamiinitkin saamatta. Kunpa porukka olisi yhtä kiinnostunut kaikkien muidenkin vitamiinien saannista kuin B:n. Ja sitähän saa oluestakin! Oli käsittämätön moka nimetä kasvisruokapäivä "pakolliseksi kasvisruokapäiväksi". Pakolla äiti sai syömään lautasen tyhjäksi ja nyt tuo trauma nostetaan suomalaista mieltä vaivaamaan. Väitän, että meidän perheen tavallista kasvisruokaa syövä paatunut lihansyöjä ei edes tajuaisi kaivata suuhunsa kuollutta eläintä. Pastan, lasagnen, risoton, muhennoksen, paistetun palleron jne. voi tehdä erittäin täyteläiseksi - ja rasvaiseksi. Normaalista annoksesta ei ole kukaan jäänyt nälkäiseksi. Miten voisimme tarjota sitä jokaiselle epäilijälle?

1 kommentti:

  1. mistä ton T-paidan saa? mä tilaan heti itselleni yhden ja tiedän pari kaveria jotka eivät riisuisi sitä koskaan päältään :-)

    VastaaPoista