Sivumaku goes Maikkari

Olen melskannut viime aikoina niin paljon uutisista Facebookin puolella, että olen unohtanut tyystin informoida asioiden muuttumisesta blogin puolella. Hups! :)

Sivumaku on muuttanut MTV3:n Makuja-sivuston alaiseksi blogiksi. Uutukaiset sivut löytyvät osoitteesta blogit.mtv3.fi/sivumaku/. Mikä muuttuu? Vain ulkoasu ja osoite. Bloggaan jatkossakin ruokamaailmasta vähän joka taholta: mielenkiintoisia reseptejä, keittiöpohtimista, ravintola-arvosteluja ja ruokamatkareportaaseja kulinaarimaailman epäkohtiin tarttumista unohtamatta. ;)

Kiitän nöyrästi kuluneesta ja toivotan kaikki lukijat ja heidän ystävänsä mukaan makumatkalle uusilla sivuilla! Ilman teitä en blogia enää kirjoittaisi. Tyhjille saleille ei ole kivaa puhua. Ja vastinetta, kiitosta ja kritiikkiä on entistä toivottavampaa saada. Sivumaku on foorumi mielipiteiden vaihdolle, paikoin rajullekin. Tervetuloa!


PS. Ja tervetuloa myös Facebook-tykkääjäksi ellet jo ole! Meitä on siellä yli 900 hlöä ja keskustelu käy kuumana kaiken aikaa.

Tämä kiinnosti 2011

Aika katsoa villiä ruokavuotta 2011 Sivumaun suunnasta.

Vuosi 2011 osoitti hyvin suuntaa siitä, mihin Sivumakua kannattaa suunnata ja kehittää. Kun tarkastelee suosituimpia tekstejä, huomaa pääpainon olevan mielipiteissä ja jonkinasteisessa tutkivassa journalismissa. Sillä tämä blogi pyrkiikin erottumaan ruokablogien suuresta massasta.

Vuosi 2012 tuo Sivumakuun runsautta. Pyrin kirjoittamaan useammin, mutta ytimekkäämmin. Olen asettanut riman usein liian korkealle ja taustatyöstä on tullut turhan laajamittaista. Yhdellä bloggauksella ei vain pysty käsittelemään yhtä aihetta kokonaisvaltaisesti. On parempi tuoda ajatuksia esiin, kun niitä syntyy. Runsas ja aktiivinen palaute auttaa siinä jatkossakin. Kiitän kuluneesta ja toivon vähintäänkin yhtä vilkasta vuotta 2012!

TOP 10 vuonna 2011

1. Luomu - tekopyhä trendi?
2. Grillauksen iloja
3. Burgeria ja ketsuppia kotikonstein
4. McDonald's: "Happy Meal ei ole epäterveellistä ravintoa lapsille."
5. Hesburger lasten ruokavaliosta: "Päivittäinen hampurilaisten syönti on turvallista."
6. Oi, Armas Maitokauppa!
7. Viha-rakkaussuhteeni Tampereen Kauppahalliin
8. Pidot Berthan pöydässä
9. Ruoan hinnasta - osa 1
10. Food is Art Herkkurastit Tampereen kauppahallissa

Lihapullat tilli-vodka-kermakastikkeessa

Lihaa, tilliä ja vodkaa - mitä muuta suomalainen tarvitsee?

Ruoan hinnasta - osa 2:n taustatyö osoittautui melkoisaksi savotaksi, joten heitän väliin hauskan ja simppelin lihapullakastikeohjeen. Veikkaisin, että paras lopputulos onnistuu tarjoamalla sitä perunamuusin kera. Itse käytin sitä pastakastikkeena.

Lihapullataikina

400 g sika-nautaa (tai siis nauta-sikaa nykyään)

1 sipuli hienoksi silputtuna

1 kananmuna

viipale vaaleaa leipää hienonnettuna tai 50 g korppujauhoja

1/2 dl kermaa tai maitoa

suolaa ja pippuria

2 rkl tuoreita yrttejä hienonnettuna esim. tilliä ja persiljaa

voita ja öljyä paistamiseen

Sekoita ainekset hyvin keskenään. Pyörittele niistä yksi 3 cm kokoinen koepallo. Paista, maista ja mausta sen perusteella lopputaikina mieleiseksesi. Laita lopputaikina jääkaappiin tekeytymään tunniksi. Pyörittele sitten taikinasta em. kokoisia lihapullia. Kuumenna pannu ja laita siihen voita ja öljyä. Paista pullat ja laita ne sivuun.

Tilli-vodka-kermakastike

1,5 dl kermaa

3-4 dl lihalientä

8 cl vodkaa

2-4 rkl hienonnettua tuoretta tilliä maun mukaan

1 rkl vehnäjauhoja

30 g voita

suolaa ja pippuria

Laita voi kuumalle pannulle ja kaada sekaan vehnäjauho koko ajan vatkaten, jotta saat tasaisen suurusteseoksen. Kaada sekaan kerma, lihaliemi, 4 cl vodkaa ja 2 rkl tilliä. Sekoita koko ajan, ettei kastike jämähdä tai pala pohjaan. Anna koostumuksen hiukan tiivistyä ja maista. Mausta mieleiseksesi suolalla, pippurilla ja tillillä. Kippaa lihapullat mukaan ja hauduttele keskilämmöllä 10 min. Sekoittele, ettei kastike pääse palamaan pohjaan. Kaada loput 4 cl vodkasta pari minuuttia ennen loppua. Alkoholi kyllä kiehuu pois. 

Tarjoile lihapullakastike perunamuusin, keitettyjen perunoiden tai spaghetin kera. Koristele tillillä.

Vinkki! Annoksen kruunuksi sopisi puolukkahillo.

Arancini - ragú-risottopallerot

Tulipa tehtyä superhyvä ruoka, joka hoituu mahtavasti tähteistä! Sisilialaiset arancinat ovat risottoon käärittyjä ja uppopaistettuja ragú-palleroita. Lohturuoan aatelistoa!

Tässä valloittava alku- tai väliruoka, jonka italiankielinen nimi arancina tarkoittaa pikku appelsiinia. Nimi pohjautuu kullankeltaiseen, pieneen, pyöreään olemukseen.

Italialainen lihakastike, ragú, on slow foodia parhaimmillaan. Hätäisimmät tekevät sen parissa tunnissa, mutta sen todellinen sielu nousee esiin vasta neljän tunnin haudutuksen jälkeen. Itse pyrin vähintään kuuteen tuntiin ja vielä pitempi aika syventää makunautintoa. Ragúa kokatessa kannattaa tehdä kerralla isompi satsi ja laittaa loput pakkaseen. Niin minäkin teen ja juuri tällaisiin ruokiin se on lyömätön apu. Ragúun voit käyttää likimain mitä lihaa tahansa. Parasta se on mielestäni napolilaishenkisenä, naudan ja porsaan yhdistelmänä, mutta bolognalainen, jauhelihapohjainen versio on myös loistava. Jokaisella italialaisella nonnalla on oma oikea versionsa, joten kehitä ihmeessä omasi!

Olen luopunut liki kokonaan risottoriisistä, koska ohrasta, emmer-vehnästä yms. saa vielä maukkaampaa ruokaa aikaiseksi ja kotimaisista raaka-aineista. Tämän risoton tein kokojyväohrasta. Muuten täysin samoin kuin perusrisoton. Raaka-aine on tosin tiivimpää kuin risottoriisi ja pienen satsin pyörittely vei 1,5 tuntia. Arancini toimiikiin parhaiten ja helpoimmin tähderisotosta, jolloin ei tarvitse hämmentää ja viilentää.

Teen risoton aina ilman varsinaista ohjetta, mutta laitan tähän jonkinmoisen rungon. Palleroiden kuorrutukseen menevää määrää on hiukan vaikea arvioida. Tällä satsilla pärjää varsin pitkään ja kyse on alku- tai väliruoasta, joten palleroiden määrän per henkilö voi päättää lopussa.

Arancini

neljälle

n. 5 dl ragúa (resepti)

risottoa (resepti alla)

2 kananmunaa

korppujauhoa

vehnäjauhoa

kasvisöljyä (maapähkinäöljy on parasta)

Tee ensin ragú ja jäähdytä se. Pyörittele siitä peukalonpään kokoisia palloja ja laita ne hetkeksi pakastimeen jähmettymään.

Risotto

1-2 salottisipuli

2 valkosipulia

75 g voita

2 dl risottoriisiä tai ohraa, emmeriä

1 dl kuivaa valkoviiniä

1 l kanalientä

1 dl raastettua parmesaania

suolaa

pippuria

Kuumenna kattila keskilämmölle ja laita 25 g voita sihisemään. Kuullota sipulit ja kaada mukaan riisi. Pyörittele seosta, jotta saat riisistä mahdollisimman paljon tärkkelystä irti. Lorauta mukana viini ja anna sen kiehahtaa. Laske lämpöä ja hämmennä tiuhaan, jotta riisi kypsyy tasaisesti. Kaada kanalientä 1-2 dl kerralla joukkoon ja hämmentele, kunnes neste on melkein haihtunut. Kaikkea nestettä ei tarvitse käyttää ja enemmänkin voi käyttää, mikäli riisi sitä vaatii. Kun riisi alkaa olla al dente, laita mukaan loput voista ja parmesaani. Sekoita. Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan.

Arancinia varten jäähdytä risotto. Ota käteesi hiukan risottoa ja asettele keskelle ragú-pallo. Monissa ohjeissa tehdään risotosta pallo, jonka keskelle ragú-pallo painetaan, mutta käärimistekniikka on mun mielestä helpompi. Pyöräytä pallot vehnäjauhoissa, sitten kananmunissa ja korppujauhoissa. Anna niiden levätä hetki jääkaapissa.

Kuumenna öljy 180 asteeseen ja uppopaista pallerot kullakeltaisiksi ja pinnalta rapsakoiksi. Tarjoa heti.

Ruoan hinnasta - osa 1

Ruoka on kuohuttanut tänä vuonna enemmän tunteita kuin koskaan lähihistoriassa. Yksi vääntö kohdistuu ruoan hintaan. Valtaosa keskustelusta arvostelee sen kalleutta. Onko se todellakin sitä? Vai liiankin halpaa?

Asiaa voi lähestyä monelta kantilta. Median huomio on keskittynyt siihen, miten pienituloisimmilla on enää varaa leipään, saati voihin sen päällä. Se näkökanta on aina yhtä ajankohtainen, mutta kulunut. Köyhällä väestönosalla on ja on aina ollut tiukkaa ruoan suhteen. Kun suomalaiset käyttävät tänä päivänä keskimäärin 13% tuloistaan ruokaan, muodostuu ruokalasku pienituloisimmille viidennekseen ja jopa neljännekseen tuloista. Nyt keskityn tuohon keskiarvoon ja sitä suurempaan tuloluokkaan, joilla on varaa valita, mitä ostoskärryynsä noukkivat. Mediaanipalkan (2890 e) mukaan summa tarkoittaa noin 250 euron ruokakustannuksia kuukaudessa henkeä kohden. Ruoan, juomien ja tupakan osuus yksityisestä kulutuksesta oli vuonna 1900 noin 60 prosenttia. Miettikääpä, paljonko se olisi nettopalkastanne! Mikä saa meidät nykyään valittamaan ruoan kalleudesta? Vapautan tässä tekstissä kaupan hetkeksi vastuusta, koska suurin vika ei ole heikossa kilpailussa, suurentuneessa katteessa tai kasvavissa tuotanto- ja raaka-ainekustannuksissa. Syy on kuluttajissa. Meissä suomalaisissa. Toisenlaisilla valinnoilla söisimme maukkaammin, terveellisemmin, eettisemmin ja jopa edullisemmin.

Ruoasta on muodostunut viime vuosikymmenten aikana itsestäänselvyys eikä itsestäänselvyyttä osata arvostaa. Jokaisella on nykyisin mahdollisuus hankkia päivittäiset 2 000 kilokaloria. Ja mikä hassuinta, energiapitoisin ruoka on vieläpä edullisin vaihtoehto. Oikea termi tosin olisi lihottavin. Tehotuotanto opetti meidät maksamaan valmispizzasta euron, nuudelipussista alle 20 senttiä ja hunajamarinoidusta kanasta vitosen kilolta.

Kauppiaalle jää luu käteen
Suomalainen syö vuodessa lihaa 76 kiloa. Määrä on kolminkertaistunut 60 vuodessa. Lihaa nautimme nykyisin mieluiten kalleimpina ja mauttomimpina ruhonosina - fileinä. Suomalaisten suosikkeja ovat broilerin rintafileet sekä naudan sisäfile. Luulliset palat koetaan jotenkin hankalana eikä niiden kypsentämiseen ole oikein aikaakaan. Ja onhan ne vähän ällöjäkin, kun muistuttavat meitä joskus eläneestä luontokappaleesta. Kilohinnaltaan ne ovat kuitenkin murto-osa paistinkin hinnasta. Laitoin juuri lihakauppiaalle tilauksen possunposkista, jotka ovat yksi maukkaimmista ruhonosista. Ne laitetaan useimmiten suoraan muun pään mukana makkarasylttyyn. Sisäelimet jäävät lihatiskillä rauhaan, mikäli sinne joskus eksyvät. Maksa nyt jotenkin kelpaa. Tarkkailemme lihan kilohintaa, mutta valmismarinoituna saamme sitä vain 80% pakkauksen painosta.  Kalasta hyödynnämme jonkun toisen erottamat fileet. Perkeet ovat vain pahanhajuisia ja limaisia. Ei niitä meidän kotiin. Liemethän ilmaantuvat yksittäin pakatuista kuutioista.

Juurekset haluamme valmiiksi pestyinä, ilman ravinteita säilyttävää ja kynnenaluset sotkevaa multaa. Sipulit ovat kätevästi kolmen kappaleen verkkosäkissä eikä niitä tarvitse nostella pussiin sormin. Neljä chiliä puolestaan styroksirasiassa. Porkkanat ovat muotoiltu kätevästi baby-mallisiksi suupaloiksi. Kaikki nämä maksavat. Sinun pussistasi. Turhaan.

Kallein ruoka on syömätön ruoka
Suomalainen heittää keskimäärin ruokaa roskiin 23 kiloa vuodessa. Kaupat vielä päälle 10 kg/hlö. Nelihenkiseltä perheeltä tuhlaantuu siis yli 130 kg alunperin syömäkelpoista jätettä hunningolle! Miettikääpä sitä ruokavuorta edessänne! Kaikkiaan suomalaiset haaskaavat ruokaa 120-160 miljoonaa kiloa joka vuosi. Ruokaa, jonka joku kasvatti, kuljetti, jalosti, pakkasi, taas kuljetti, laittoi hyllyyn ja sinä kuljetit. Maailman ruokahävikillä poistaisimme (mutkia oikoen) nälänhädän. Tunnen syvän piston. Neljän hengen annoksessa on usein meille kahden hengen taloudelle hiukan liikaa, vaikka toiset annokset lounaalle ottaisimmekin. Lautasen tähteillä ei mitään tee ja kattilanpohjalle jäänyt puolikas annos armahdetaan silloin tällöin roskiin, kun ei sitä enää vain tee mieli syödä. Pahin ympäristörikos on avaamaton, huonoksi ehtinyt elintarvike. Se on rasittanut turhaan paitsi luontoa, myös omaa lompakkoa. Tunnustan nähneeni sellaisenkin jääkaapissani. Olen sentään oppinut avaamaan tuotteen ja kurkkaamaan, mikä meininki.

Teollinen pikkunälkä
Joka kuudes kokkaa harvemmin kuin kerran viikossa. Olenkin pitkään ihmetellyt einesruokien kokoa. Edes minä, 60-kiloisena, en usein tule niistä kylläiseksi. Viime maistokerrasta on tosin jo vuosia. Onko ne suunniteltu niin pieniksi, jotta hinnan saa painettua alas? Pääraaka-ainettakin niissä on minimaalisesti kotitekoiseen verrattuna. Ja hintaa reippaasti enemmän. Eikö edellispäivän illallisella voi tehdä sen verran isompaa satsia, että sitä riittäisi aina lounaaksikin? Ei tarvisi maksaa sitä neljää euroakaan. En myöskään ymmärtänyt keksifirman lanseeraamaa pikkunälkä-termiä. Onko sellainen yleistäkin? Miksi? Siksi, että tuli syötyä lounaaksi pikkuruinen valmisruokakeitto? Siksi, että vatsa on totutettu saamaan pikkuhyvää tämäntästä?

Pikkunälkään löytyy nykyisin monenlaisia välipaloja. Lisäksi suolankaipuuseen tarjoaa rekanpituinen snacksi-hylly helpotusta. Suola kuivattaa ja limppari kosteuttaa. Kaikki tämän kappaleen elintarvikkeet ovat turhia sinulle ja lompakollesi. Kokeilepa joskus tehdä itse perunalastuja! Perunaa, öljyä ja suolaa. Resepti, jolla päihität jokaisen brändin ja kauppalaskun.

On aika päättää turinoinnin ensimmäinen osa. Tarkoitus oli osoittaa, että suuri osa suomalaisen keskivertokauppalaskusta koostuu turhasta ja huonosta ravinnosta. Kyse ei ole luomusta tai premium-brändien tuotoksista. Kyse on aidosta ruoasta. Aidoista mauista. Pienestä vaivasta ja yrittämisestä. Ja sopivan kokoisista annoksista.

Seuraavaksi keskityn varsinaisiin hintoihin ja siihen, mistä ne koostuvat. Mitä ostat, kun valitset halvinta? Ja mitä et sillä saa. Miksi ruoka on liian halpaa?

Keittiöremontti osa 3 - Valmis!

Keittiöremontista on nyt kulunut yhdeksän kuukautta, joten on hyvä aika kertoilla, miten remppa sujui ja miltä lopputulos puolen vuoden käytön jälkeen vaikuttaa. (Trilogian aiemmat osat 1 ja 2.)

Alkuun kompromissit. Teimme kaiken pitkälti laskutason ja kaappitilan maksimoimiseksi. Lieden viereinen laavakiviparila tai kaasuliesi jäi pois, koska kaasupullo olisi vienyt yhden kokonaisen kaapin. Seinällä roikkuville paistinpannuille ja keittiövälineille ei myöskään löytynyt tilaa. Rinnankorkeudelle nostettu uuni olisi siirtänyt liettä ja vienyt metrin laskutilaa. Kyllä noiden myönnytysten kanssa pystyy elämään eikä mikään päätös ole kaduttanut jälkeenpäinkään.

Heräsimme pitkän odottelun jälkeen todellisuuteen. Remppa oikeasti alkaa ja se alkaa ihan juuri! Samalla tajusimme, että vanhat keittiökaapit olisi ilman muuta pitänyt laittaa kiertoon. Hyväkuntoisille, umpipuisille ja pelkistetyille oville olisi löytynyt netistä varmasti uusi iloinen omistaja. Aikataulu painoi kuitenkin päälle ja keittiö piti saada räjäytettyä tyhjäksi lattiamiehiä varten. Kaatopaikalle menivät. Prkl. Tehkää toisin.

Get set!
Kaapit revittiin alas, laminaatit ja muovimatot irti, ilmastointiputkien ympärillä olevat seinäkkeet matalaksi. Ensin sisään sähkömies, jonka kanssa katsoimme suunnitelmasta pistokkeiden paikat. Niitä tulisi paljon, kymmenen kappaletta eri puolille sijoitettuna. Tässä vaiheessa niiden laittaminen on helppoa ja edullista, myöhemmin tulee vain manailtua pieniä pihistyksiä. Sitten kehiin tasoitemies, joka kaiversi lattiaan loven puolta vaihtavan uunin johdolle ja seinään tilaa liesituulettimelle. Samall astui voimaan parin päivän astumiskielto keittiöön. Seuraavaksi päällystys Nora-matolla. Siinä välissä oli muutenkin keittiöstä siirretyillä tavaroilla täytetty tilava olohuone ahdettu täpötäyteen kodinkoneita. Seuraavat viisi viikkoa elimmekin käytännössä makuuhuoneessa. Voisi kuulostaa jonkun korviin romanttiselta, mutta se ei sitä ollut. Seinät alkoivat kaatua päälle ja raflaruoka tympiä.

Pinnat
Lattia näytti ja tuntui juuri niin hienolta kuin olimme toivoneetkin. Pehmeä ja lämmin eikä liukas, vaikka sille pari pisaraa tippuisikin. Loistava valinta. Kaappeja saimme odotella tyhjssä keittiössä tuskaiset liki pari viikkoa. Alun jälkeen työ ei edennyt aivan toivomallamme tahdilla. Muutamana päivänä oli turhauttavaa tulla töistä kotiin ja huomata, ettei keittiö ollut edistynyt nimeksikään. Olin kuvitellut, että kasaaminen vie viikon tai puolitoista, mutta kaiken kaikkiaan se kesti kolmisen viikkoa. Yhden hoputussoiton jouduin soittamaan. Jälkeen olimme kuitenkin koko ajan tyytyväisiä. Ja olemme yhä. Laatoitus rajattiin aluksi väärään kohtaan, mutta seuraavana päivänä oli sekin korjattu.

Kaapiston runkoa katsellessa tiesimme, että lopputuloksesta tulee hyvä. Tila oli käytetty juuri niin maksimaalisesti kuin se oli tyyli säilyttäen mahdollista. Jätimme yläkaappien päälle tilaa, ettei keittiö mene aivan tukkoon. Avohyllyihin oli laitettu toisenlaiset pidikkeet kuin olimme suunnitelleet, mutta onneksi nekin näyttivät hyviltä.

Lopulta keittiö oli valmis ja se vastasi hyvin suunnitelmaa ja mielikuvaa päässämme. Iskimme vielä hyllyt kiinni kirjoille ja arjen pikku fantasia oli edessämme. Toki monta pientä unelmaa jäi kytemään, mutta niiden perään ei vieläkään haikaile.

Koneet
Sitten konekantaan. Kuten aiemmin kerroin, otimme tekniikan Tampereen Turtolan Musta Pörssistä. Heillä oli kattavin valikoima meidän toivomiamme koneita ja paras tarjous kokonaisuudesta. En laita linkityksiä, koska osa oli jo nyt ilmeisesti vanhaa mallistoa eikä linkittynyt. Saimme haluamamme jääkaapin ja pakastimen (Miele FN 12827 S ja K 122820), markkinoiden tilavimman uunin (Whirlpool AKZM 764), toiseksi eniten pitämämme pesukoneen (Whirlpool ADPS 5540) sekä erinomaisen lieden (Whirlpool ACM 751/BA). Uunin diginäyttö hieman arvelutti aluksi eikä syyttä, sillä se hajosi parin viikon jälkeen ja korjausosaa jouduimme odottamaan pari viikkoa. Korjaus toki hoitui takuun puitteissa. Muutoin koneet ovat osoittautuneet hyviksi yksilöiksi. Jääkaapin suureen kokoon emme ole vieläkään tottuneet ja ruokaa jää helposti piiloon, ellei pidä mielessään, mitä sieltä löytyy. Pakastinta emme ole saaneet vieläkään täyteen. Tuore jäätelökone ja hirvikausi korjannee asian. Astianpesukoneen volyymi on erittäin alhainen eikä häiritse, vaikka sen laittaisi kesken illallisen pyörimään. Lisäksi se muuntautuu moneen ja sinne saa viinilasipidikkeen ansiosta tusinan laseja kerralla. Uuni on niin tilava kuin siltä voisi toivoa. Pikalämmityksellä se kuumenee todella nopeasti ja kiertoilma tuo oman säväyksen toimintaan. Lieden tehot pyyhkivät vedenkeittimen hankintalistalta. Induktion erittäin ärsyttävä puoli on, että esim. tuore Sarpanevan patamme ei siihen sovellu, mutta välitön kuumenemisnopeus ja muutaman minuutin viilentymisaika ovat mahtavia. Aion tosin hankkia yhden levyn sivukeittimen ko. kattilalle. Muut kodinkoneet hankimme pitkälti olemassa olevan Kitchen Aidin yleiskoneen muodon ja punaisen värin pohjalta. Kitchen Aidia ei voi liikaa kehua, mutta Kenwoodin K-Mixin kahvinkeitin sai kyytiä aiemmin blogissani. Tunne ei ole muuttunut mihinkään. Kokonaisuus näyttää silti hyvältä, joten kai sen kanssa voi hetken elää. :)

Kamat sisään
Avohyllyjen täytteeksi meillä oli valmiiksi turhankin suuri kokoelma Riihimäen lasitölkkejä. Onneksi mökki korjasi ylimääräiset talteen. Lisäksi hyllyille meni kahvikupit, jotka on näppärä ottaa esiin aamulla. Yksi unelma oli aamiaiskaappi, mutta koska emme syö arkisin kotona aamiaista, olisi sille tilan järjestäminen hölmöä. Lasipurkkeihin saimme yleisimmin käyttämämme pasta- ja risottolajikkeet. Risoton olemme tosin korvanneet täysin kotimaisilla lajikkeilla kuten emmer-vehnällä ja ohrasuurimoilla. Niin tulee myös maukkaampaa. :)

Etenkin mökin hankinnan jälkeen saimme sovitettua kaikki astiamme ja keittiövälineemme mallikkaasti kaappeihin. Saimme kerättyä kaikki lautasemme ja "aseemme" tiskikoneen ääreen, mikä helpottaa melkoisesti tyhjentämistä. Parhaita toteutuksia oli kuitenkin roskakorien sijoittaminen tiskialtaan viereen eikä alle. Niin usein olisi täytynyt pyytää toista väistymään tieltä. Ja se allas. Iso, keraaminen allas. Ehkä parasta keittiössä, lattian jälkeen.

Huonot pihtaukset
Jos jotain olisin lisännyt, niin motorisoidun roskiksen, joka aukeaa pienellä työntöliikkeellä. Likaisilla sormilla oven aukaiseminen on aina hiukan ärsyttävää. Vanhemmalle väestölle se tuo mukavaa lisäkeveyttä keittiöön. Lisäksi iso allas olisi ollut kivempi johdolla varustetulla hanalla, jotta vettä ei tarvisi välillä päästellä täysillä rääppeiden huuhtomiseksi. Siinä se pienet katumukset sitten olivatkin. Kolmisensataa niihin olisi mennyt.

Yhteenveto
Hyvä siitä tuli. Laatua saa myös kohtuuhinnalla eikä huonoa kannata ostaa. Suunnittelu, lehtien selailu ja keittiökauppiaiden kanssa keskustelu kannattaa. Myyjillä on paljon parantamisen varaa ja keittiösuunnitelmia kannattaisi antaa kotiin vietäväksi, mutta aina sieltä jotain irtoaa kokonaisuutta rakentamaan.

Kaikki kätevästi koneen ympärillä.

Kirjahylly jatkuu katonrajassa pari metriä.

Saltimbocca alla Hackman Rotisser

Ajanpuute ei ole tekosyy jättää ruoanlaitto väliin. Mikäli päivästä ei löydy yhteensä puolta tuntia ruoalle, on se pilalla samoin kuin ajankäyttösi. Siinä ajassa ehdit kokkaamaan ja nauttimaan italialaisen klassikon Saltimbocca alla romanan. Sattuu olemaan vieläpä lempiruokiani.

Minut valittiin Hackmanin uuden Rotisser-paistinpannun (28 cm) testiryhmään kokeilemaan, miten kokkailu keittiövälineellä sujuu. Ok, oikea tarkoitushan on jakaa pannu bloggaajille, jotka sitten kertovat tällä tavoin uutuustuotteesta ja se vilahtelee jatkossa luonnostaan muutenkin ruokakuvissa. Sivumaku-blogi on gastronomian totuudentorvi, joten totuus kerrotaan, oli tuote helmi tai susi. Tämä kappale toimi varsin mallikkaasti. Erityismaininnan Rotisser saa keveydestä ja muotoilusta. Se näyttää ajattoman tyylikkäältä, on helppo käsitellä ja sitä jaksaa pitää ja veivata yhdellä kädellä täytenäkin. Lisäksi se on uuninkestävä ja ainakin omaan uuniin myös mahtuu. Pannulle päätyi testiviikolla nautaa, ankkaa, kanaa, kuhaa, sorsaa, jauhelihaa, salamia ja laukkamakkaraa. Homma toimi juuri niin, kuin on tarkoituskin. Aiemmat pannuni olivat Hackmanin Match-sarjan kasari, keittiön kylkiäisenä tullut Kovanaama sekä vaimon vanha valurautainen. Kovanaamaa en suosittele kenellekään ja Match-kasari osoittaa jo hiipumisen merkkejä (oma syyni), joten Rotisser oli tervetullut vaihtoehto valikoimiin. Lämmönvarauskyky ei tietenkään ole valuraudan vertainen, mutta näppärä kumppani raskaalle kalustolle joka tapauksessa. Testiviikon jälkeen sain vielä postissa kiitokseksi Hackmanin Touch-sarjan pippurimyllyn ja öljy/etikkakaatimen. Kiitos kaunis myös takaisin! Olin juuri hankkimassa valkopippurille myllyä.

Saltimbocca ja sen monet muodot

Mutta siihen ruokaan. Saltimbocca tarkoittaa suuhun hyppäämistä, mikä kielii ruoan herkullisuudesta. Kyseessä on vasikan, parmankinkun ja salvian maittava liitto. Teen sen useimmin alla romana -versiona, jossa loppusilaus loihditaan Marsala-viinillä ja voilla. Lihana toimii virallisesti vasikka, mutta käytännön syistä tyydyn yleensä naudan ulkofileeseen. Se onnistuu myös paistista aivan yhtä hyvin. Alunperin liha, kinkku ja salvia rullataan kääryleeksi, mutta olen mieltynyt pitämään sen avonaisena ohuena pihvinä. Pari kertaa olen valmistanut sen ilman nuijimista, jolloin sen koko olemus muuttuu ja tuo hauskan vaihtelun annokseen. Lisäksi olen kokeillut ja jossain määrin tykästynyt mozzarellaviipaleen tuomisesta mukaan pihvin päälle tekemään mausta pehmeämmän. Myös kaprikset ovat oiva lisä. Marsalan kumppaniksi käy myös loraus balsamiviinietikkaa. Ja marsalan voi korvata kuivalla valkkarilla. Tässä oma perus versioni.

Saltimbocca alla Romana

neljälle

8 kpl  n. 70 g palaa vasikan/naudan ulkofileetä/paistia ohueksi nuijittuna

8 slaissia parmankinkkua

salvianlehtiä maun mukaan

1 dl Marsalaa

50 g voita

suolaa

pippuria

hammastikkuja

(kapriksia)

Suolaa ja pippuroi leikkeet makusi mukaan. Asettele kunkin lihan päälle parmankinkkua ja salvianlehti ja niputa ne yhteen hammastikulla. Kuumenna paistinpannu ja laita siihen puolet voista. Paista pihvit molemmin puolin ja ota syrjään. Kaada pannulle viini ja loput voista. Kaavi pohjasta kaikki maunrippeet mukaan. Kun alkoholi on haihtunut (n. puoli minuuttia), laita pihvit takaisin pannulle ja varmista, että ne ovat kuumia, kun laitat tarjolle. Muista ottaa hammastikut pois ennen tarjoamista! Laita pari leikettä lautaselle ja kaada kastiketta päälle. Koristele salvianlehdillä.

Rotisser liedellä.

Rotisser uunissa.

Rotisser kaapissa.

Rotisser käytössä.

Kiitos kaunis.